Ennen kisaa tuli juostua tosi vähän ja mietin koko ajan mikä olisi hyvä levon ja juoksun suhde. Maanantaina ja keskiviikkona vain lyhyet kevyet juoksut. Torstaiksi sain Karilta hieronta ajan, joka olikin tarpeeseen. Kun valitin Kari -hierojalle, että pitäisi palautua viikossa ja pakarat sekä selkä ovat hiukan jumissa, hän tekikin oikein kunnon hieronnan. Perjantaina tuntui, että olikohan vähän liikakin "kova" hieronta.
Lauantaina (4.3) juoksin vielä aamulla pienen hölkän juoksumatolla, koska edessä olisi n. 2 tunnin junamatka ja hotelliyö. Kävin ystäväni Helenan kanssa kahvilla ja välipalalla ennen junan lähtöä. Rentouttavaa jutustelua. Junassa oli sitten treffit Elinan kanssa. Junamatka sujui nopeasti rupatellessa. Onpa kiva matkustaa vaihteeksi juoksukaverin kanssa eikä aina vaan yksikseen : ). Lauantai-iltana majoituimme Omena -hotelliin. Kävimme syömässä ja tulimme jo klo 20 aikaan takaisin huilailemaan hotellille.
 |
| Omena-hotellilla |
Sunnuntaina nautimme aamiaisen huoneessamme: Elovena -pussipuuroa, smoothieta ja urheilujuomaa. Taisi siinä baanaanikin vielä maistua. Timo M. oli ystävällisesti järjestänyt meille kyydin klo 9:30 hotellilta Botniahallille. Perillä meillä oli ruhtinaallisesti aikaa valmistautua kisaan. Naisten pukuhuoneessa oli kovasti väkeä ja oli piristävää tavata uusia tuttavuuksia. Aika kilpailuhenkistä sakkia, kun heti kyseltiin missä sarjoissa ja mitä matkaa juoksisimme! Mitalit siis jaossa jo pukuhuoneessa. Radan varrella tapasimme jo sitten vanhoja tuttuja. Siellä jatkui keskustelu hallicupin voitosta, jota minulle pedattiin. Mutta voi sitä epävarmaa oloani, joten hillitsin vähän puheita totutulla: "jokainen maraton on aina oma juoksunsa jne". Teimme Elinan kanssa pari lämmittelykierrosta ja veimme omat eväät niille varatuille pöydille takakaarteeseen. Vielä wc-käynti ...
...ja sitten lähtöpaikalle, joka oli totutusti 400m:n radan puolivälissä. Olin laskenut tavoitteekseni 2:16min/kierros, jolloin loppuajaksi tulisi n. 4 tuntia. Ensimmäinen kierros meni aikaan 1:57 eli aivan liian kovaa. Huomasin Timo Tollolan juoksevan edessäni, jolloin piti hiljentää, koska Timo juoksee n. 3:35 maroja. Sitten sainkin napsittua aika tasaisesti 2:11- 2:18 kierrosaikoja. Eihän se helpolta tuntunut, mutta kun sain koneen lämmitettyä (3-4km) homma helpottui kummasti. Jaloissa alkoi tuntemukset jo 35. kierroksella eli n. 14km kohdilla. Ensin vasen nilkka kipuili, sitten hetken päästä oikea polvi, joka ei ole kaatuilun jälkeen ihmeemmin kipuillut. Sitten pakarat jne. Tuttua juttua. Tuntemukset kiertävät paikasta toiseen ja hermostuttavat juoksijan. Lopulta vasen pohje alkoi nykimään. Apua! Siihenkö kaatuu hallicupin voitto. Niin, kyllähän minä siitä voitosta haaveilin ja kaikki pienetkin nykäisyt peloittivat. Lisää suolaa ja urheilujuomaa sekä vettä.
 |
| Tulostaulu laatuluokkaa |
Vaasassa oli taas loistava tulostaulu, josta oli helppo seurata menoaan. Taululta näki aina viime kierroksen ajan, kierrosluvun ja kilometrimäärän. Saavutin puolivälin taas hieman alle 2 tunnin. Ja sitten vauhti alkoi hiipumaan. Olin siihen kyllä varautunut, vaikkei minulla ollut keinoja sen estämiseksi. Onneksi loppua kohti hieman piristyin -kiitos parin peesikierroksen. Lopussa sain kiinni Ritvan, jota peesasi joku nuorempi mies. En kehdannut mennä ohitse, kun epäilin jääväni "radan tukoksi". No, parin kierroksen jälkeen lähdin kuitenkin tämän miehen ohi sisäkautta ja iskeydyin Ritvan kantaan. Heti tämä mies nykäisi minun ohitseni, katsoi Ritvaa ja sanoi: "Kiristetään vähän vauhtia". Ajattelin, että mies oli Ritvan kavereita ja yritti kirittää häntä minua vastaan. Olin kuulevinani, että Ritva vähän epäili vauhdin lisäystä, mutta lähdimme kuitenkin miehen perään. Emme pysyneet perässä, vaan mies otti nopeasti n. 20m etumatkan. Noin kierroksen jälkeen pääsinkin Ritvan ohitse ja yritin vielä viimeiset kierrokseni pitää vauhtia yllä.
 |
| Selostamo |
Timo adjutantteineen hoiti hienosti tilannetiedoitusta. Aluksi oli musiikkia ja sitten Timo antoi tietoa miten kisassa edettiin. Minua miellytti erityisesti, kun Timo ei ollut kokoajan äänessä, vaan kertoi sarjojen tilannetta tasaisin väliajoin. Kiitettävästi hän muisti kertoa viimeiselle kierrokselle lähtijät ja maaliin tulijat. Tällä kertaa minutkin lähetettiin viime kierrokselle selostuksen kera ja samoin jo loppusuoralla Timo kuulutti minut maaliin asti. Aikani oli 4:04,55. Sain mitallini ja ison palkintolaatikon syliini. Olin sen verran pyörryksissä, että unohdin kiittää Timoa. Piti lähteä kävelemään huoltopisteelle juomaan.
Kävin noutamassa omat evääni ja palasin maalialueelle. Nyt pääsin kiittämään Timoa, onnittelemaan muita tuttuja ja tervehtimään Timon vaimoa Annea, joka uurasti myyntitiskin takana. Samalla tulikin se "kirimies" onnittelemaan voitosta. Nauratti, kun hän kertoi, ettei tuntenut Ritvaa ja oli minuakin muutaman kierroksen jäljessä, kun lähti kiristämään vauhtia.
 |
| Mitali ja palkinto |
 |
| Palkintokulho |
Näihin mukaviin tunnelmiin on hyvä päättää tämän kertainen raportti. Seuraavaksi sitten putoammekin tyhjyyteen....????
