Mieheni I kysyi tietysti heti juoksun jälkeen tämän niin klassisen kysymyksen: "Miltä nyt tuntuu?". Kyllä ne tuntemukset alkoivat tuntua vasta jonkun ajan päästä ja vasta muutaman päivän kuluttua asiat ikään kuin "kirkastuivat". On ollut hienoa elää tuo maraton uudelleen, kun on päässyt kertomaan siitä kaikille kiinnostuneille.
Järjestelyt niin matkanjärjestäjän Vetikko Travelin kuin Virgin London Marathonin puolelta sujuivat loistavasti eikä mitään valittamista ollut. Juoksijathan aina jossittelevat jälkeen päin analysoidessaan suoritustaan, mutta eipä tuossa minun juoksussani paljoa jossittelemista ole. Kun on juossut yli 30 maratonia, niin oli hyvä huomata, että kun tuli vaikeuksia, niihin löytyi omasta takaa apua. Tuo energian loppuminen, kuten kerroin, on tuttua kauraa, mutta aina ennenkin nuo hedelmäsokerit ovat pelastaneet loppujuoksussa. Jälkeenpäin mietin tuota hienoista väsähtämistä ja olisinko saanut vielä enemmän itsestäni irti "apinan raivolla", mutta koska olen tytyytyväinen loppuaikaani ja juoksun jälkeisiin tuntemuksiini, niin mieleatäni oli hyvä juosta nauttien tuo loppu. Eikä sitten tarvinnut nojata kehenkään ennen tai jälkeen maalin.
 |
| Kassin sisältö |
Löysin kuin löysinkin mieheni I:n tai oikeestaan hän miltei törmäsi minuun maalialueen ulkopuolella. Kävelimme hotellille kerraten molempien seikkailuja maratonin aikana. Olimme sopineet menevämme ensin pubiin katsomaan jalkapalloa ja sitten syömään. Selviydyin siis maaliintulostani noin 2 tunnin sisällä pubiin. Pystyin laittamaan ihan korolliset kengätkin jalkaan. Myös se ensimmäinen olut maistui hyvälle.
 |
| Ilta-asuun kuului paita ja mitali |
Kävimme nauttimassa äitini A:n sponsoroiman juhla-aterian jo tutuksi tulleessa Mediterranean Cafe -ravintolassa.
Onko elämää suuren unelman toteutumisen jälkeen?
Koska palautuminen tapahtuu minulla nopeasti, epäilen olenko saanut itsestäni kaiken irti. No, ehkä joskus toiste se "apinan raivo" juoksu ja ajan tavoittelu.
Keskiviikkona 27.4 olin jo lyhyellä lenkillä ja jalat tuntuivat ihan hyviltä. Olin epäillyt etureisilihasten kestävyyttä, mutta niissä ei ollut edes tavallista väsymystä. Kävin sitten joka toinen päivä lenkillä ja suunnittelin viikolle 18 (2.-8.5) määräviikkoakin.
No, se arpa kohtalon oli arvaamaton vai oliko se omaa hölmöyttä vai? Launataina kurkku alkoi olla karhea, muttei ollut mitään flunssan tuntemuksia. Epäilin allergiaa, mutta olen aloittanut lääkityksen jo maaliskuun lopussa. Vappupäivänä lähdin iltapäivällä reippaana lenkille ja päätin pitkästä aikaa kokeilla NB890 juoksukenkiä, kun jalat tuntuivat olevan kunnossa. Kaikki huomenna voi olla toisin... ette ikinä usko, mutta vasempaan jalkaan tuli kantakalvon tulehdus. Maanantaihin mennessä kurkussa oli oikealla nielurisassa katteet eli kaksi valkoista täplää.
Viime viikko sitten paranneltiin sekä jalkaa että kurkkua. Kuumetta ei noussut missään vaiheessa, mutta katteet kurkussa suurenivat. Jalan suhteen tein vielä toisen virheen ja lähdin tiistaina kaupunkiin liian matalilla kengillä. Aloitin jo heti sunnuntaina Burana-kuurin, joka on sopiva tähän yleiseen tulehdustilaan. Perjantaihin mennessä olin jo kypsä, mutta koska perjantai oli arkipyhän (Helatorstai) jälkeinen päivä en päässyt edes lääkäriin.
Oma diagnoosini oli nielutulehdus, joka kuumeettomana ei vaadi mitään erityistä hoitoa. Suolavedellä purskuttelua, tulehduskipulääkettä, lepoa jne. Jalkavammani diagnoosiksi tuli lähinnä plantaari faskiitti, joka tuntuu kipuna kantapään molemmin puolin. Kylmähoito, venyttelyt, rullaukset yms. tutut jutut taas käyttöön.
Se siitä määräviikosta. Huomasin vielä, että olin voimani tunnossa perjantaina (29.4) ilmoittautunut Raholan Kymppi -kisaan, joka juostaisiin lauantaina 7.5. Viikon ajan yritin sitten parannella tulehduksiani ja samalla jahkailin lähteäkö juoksemaan vai ei. Nielutulehduksen hoitoohjeissa luki, että liikunta on sallittua paitsi maraton tai eliittiurheilu. No, 10km:n juoksu ei ole maraton tai eliittiurheilua. Lisäksi muistin maratonguru Matti Jääskeläisen toteaman, että "maratonilla vaivat paranevat". Tämän tulkitsin niin, että lyhyemmällä matkalla pikkuvaivat paranevat. Perjantaina tein koejuoksun eli 5km:n lenkin, koska toinen kurkun katteista oli jo häipynyt, kiitos Burana-kuurini. Jalassa kinesioteippaus auttoi hieman kipuun ja sehän loppuu, kun riittävästi juoksee.Joten aloin valmistautua lauantaiseen 10km:n juoksuun.
Lauantaiksi luvattiin kaunista ilmaa ja lämpöäkin +20. Ajelin lauantaina klo 9.00 jälkeen Tesoman jäähallille (sille entiselle), jossa olikin jo paljon väkeä valmiina juoksemaan ja kävelemään. Paikalla oli tuttuja ja pari omasta seurastanikin.
 |
| Lähtö on tapahtunut Kuva: Virpi Virtanen |
Juoksu sujui ennakoitua paremmin. Sää oli loistava, reitti mukavan tasainen ja kaunis.
 |
| Tulossa maaliin Kuva: Virpi Virtanen |
 |
| Palkinnot |
Ajakseni tuli 54:08 ja N50 3.sija. Ilokseni sain siis pokaalin kotiin vietäväksi. Palkintona oli myös järkevästi wc-paperia ja Sportti-pyykinpesuainetta. Kaikki osallistujat saivat osanottomitalin, wichy-tölkin ja energiapatukan. Otin tuon wichy-tölkin iltavuoroon mukaan ja se olikin tarpeen, kun kävimme vielä asiakkaanikin kanssa ulkoilemassa lämpimässä ilmassa.
Kummatkaan niin kurkku kuin jalka ei tullut huonommaksi tai paremmaksi tästä ehkä hieman yltiöpäisestä suorituksesta. Maanantaina kävin kiltisti lääkärissä tuon nielutulehduksen vuoksi ja sain varmistuksen, että kysessä on virus ja hoitoni aivan oikea. Ja koska olen niiiin hyvä itsehoitaja aloitin oma aloitteisesti jalkaani tulehduskipulääkityksen mieheni Pronaxenilla. Huom! Älä kokeile tätä kotona : )
Tämä siksi, kun tuo Kokkola Ultra Run painaa päälle eli on jo reilun viikon päästä ja pitäisi saada tuo jalka juoksukuntoon. Muu kuntohan on jo menetetty tässä parannellessa tulehduksia, mutta voisihan sitä lähteä retkeilemään kesäloman alkajaisiksi. Katsotaan kuinka ämmän käy!
