torstai 30. toukokuuta 2013

KOVAA TREENIÄ...

... viime viikolla. Siksi sainkin tämän vuoden toisen "satasen viikon" juostua. Nyt minulla on kalenteriin merkattu sinne elokuuhun (Oxroadultra) asti kovat ja helpot viikot. Sen lisäksi pyrin jo edellisellä viikolla suunnittelemaan tulevan viikon treenit. Ja sitten yritetään sovittaa työ- ja muihin aikatauluihin juoksut.

Urheilu:  

Ti ja to juoksin sekä aamu- että iltalenkin. Aamuisin n.10km ja iltaisin n. 15km. Joinain aamuina lähdin ensin lenkille ja sitten vasta söin aamupalaa, toimii. Keskiviikkona oli taas hieroja ja koska pidin maanantaina lepopäivän, juoksin aamulla 10km.
Pe hyödynsin työmatkaa ja juoksin "metsän" kautta töihin. Mieheni I haki minut kuitenkin illalla klo 22 autolla töistä. La taas aamulla klo 6.30 juoksin metsän kautta töihin. Näin päästiin aiemmin nauttimaan lauantai-illasta yhdessä mieheni I:n kanssa. Täytyy aina välillä ajatella sitä yhteistä aikaakin. Su viimeinen pitkä lenkki ennen Suomi-juoksua. Jouduin lähtemään siinä klo 10.00 lenkille, koska työt odottivat taas klo 15.00. Aika rivakasti juoksin reilun 30km. Keskivauhti oli 6:11min/km. Vähän alkoi loppua kohti tuntua raskaalta.

Ihanaa, loppusaldoksi tuli oikein 112,24km! 

Tällä viikolla on suunnitelmissa juosta n. 70-80km. Minulle ehkä vähän liikaa, mutta kun aion ottaa tuon Suomi-juoksun harjoituksena Oxroadultraa silmällä pitäen, niin aion kerätä vielä hieman kilometrejä. Viikonloppuna kirjoitan sitten tuosta Suomi-juoksusta ja siihen valmistautumisesta.

Tämä viikko on alkanut vähän monijakoisissa tunnelmissa. Treeni maistuu, mutta oma hammaslääkärissä käynti ja lemmikkikilpikonnamme Lyylin erikoishoito ovat tuoneet hieman jännitettä elämään. Yleensä juokseminen tai muu treenaaminen vie ajatukset muualle, mutta nyt ne tuppasivat pyörimään noissa edellisissä asioissa.  No, mutta maanantaina pidin taas lepopäivän, kun oli tuo kova viikko alla. Tämänkin viikon kohdalla lukee kova, mutta siis hieman edellisviikosta kevennettynä. Ti aamupäivällä reilu 14km. Piti olla 15km, mutta aikataulu vähän petti ja piti vähän lyhentää. Tänään ke juoksin reilun 15km ja hyvin sujui. Kyllä tuo päivän lepo tekee aina terää ; ) Keskiviikon lenkillä  näin tikan, joka ei juurikaan välittänyt minusta, vaan touhuili omiaan. Iloitsen aina näistä eläinten tapaamisista.

Päivän ja muiden ihmisten piristykseksi tein vielä illalla hyötyliikuntalenkin kickbikella. Kävin postissa ja apteekissa.



Tällainen vehje on kickbike.
















Nämä ovat kiinalaiset feikki Five Fingersit, joilla voi hyvin potkustella. Aidot FF:t on vain juoksua varten.







Tässä vähän potkuasennon mallia.










Matkaa kertyi vain n. 6km, mutta kyllä siinä syke nousi ja hiki lensi oudokseltaan. Illalla oli molemmat pohkeet hieman tavallista kovemmat.
Torstaina taas molemmat työmatkat juosten reppu selässä. Aamulla lähdin klo 8.30 ja lämpöä oli jo 16-17 astetta. Ja palatessa klo 18.00 jälkeen oli kuumaa.


Askartelu:

Kovasti puuhastelen aina kuin vain aika sallii askarteluhuoneessa, mutta edelleen eksyn liian moniin projekteihin samaan aikaan. Yksi kansio oli äidilläni ja hänen ystävänsä ostivatkin kortteja. Anopille kansio on vielä viemättä, mutta sitä tässä rakennellaan. Yhden kortin tein työkaverille, joka lähti pois. Siitä unohdin kiireessä ottaa kuvan, mutta sellaisia aion tehdä jatkossakin, joten ehkä vielä sekin tulee esittelyyn.

Vuorotteluvapaalla

Ystävämme P eli siskoni M:n kihlattu, jäi vuorotteluvapaalle ja ostimme hänelle kirjan (Liverpoolin fanikirjan) sadepäivien varalle. Pitihän siihen korttikin laittaa mukaan. Hän kävi viime kesänä kalastelemassa isänsä kanssa, joten kortti kuvaa sitäkin.





Suunnittelin tällaiset ylioppilaskortit, mutta niiden myynti siirtyy syksynvalmistujaisiin ja ensi vuoteen.

Valmiina on myös kortit rippilapsille, mutta laitetaan niistä sitten myöhemmin. 

Nyt suunnittelin, että järjestän tuon sekaisen askartelutilani. Pitäisi tehdä kaikki keskeneräiset valmiiksi, että saisi itsekin selvän projekteistaan. Lisäksi valmisteilla on muutama korttiteline torilla myyntiä varten. Lauantaina pääsen aamulla yövuorosta ja yritän sitten la ja su saada tälläkinsaralla jotain aikaiseksi. Ken elää näkee!












maanantai 20. toukokuuta 2013

PALAUTUMINEN...

... tapahtuu onnekseni nopeasti. Vie. Ja ainakin tuollaisen "pätkä" ultran jälkeen, hih. No, silloin sunnuntai-iltana huomasin, että vasemman jalan 2. varpaan kynnen alla oli vesirakko. Oho! Ei ollut tuntunut aiemmin. Oli ilmeisesti kerännyt nesteen ja sitten vasta alkoi aristamaan. Ehdin pari kertaa kolauttaa kynnen johonkin ja silloin kyllä säteili kipu. Samalla kun lotrasin kylmävoiteen tai Voltarenin kanssa, hoidin rakon. Nämä "hoitotoimenpiteet" alkavat kyllästyttävästi muistuttaa toisiaan, mutta siis neula kynnen alle. Autshh! Ei vaan. Kuten olen todennut "ei se rakko mitään tunne". Kipu helpottaa heti, kun neste lähtee ja paine laskee. Sitten sama uudelleen parina päivänä. Nyt vaan odotellaan, koska taas bye, bye nail. Tästä varpaasta ei muistaakseni ole lähtenyt kuin kerran aiemmin kynsi.

Eli palautuminen oli tapahtunut niin hyvin, että keskiviikona lähdettiin mieheni I:n kanssa lenkille. Varovasti ja hitaasti. Mutta 8km sujuikin ihan hyvin. Rauhalliset venyttelyt päälle ja tuntuma oli lupaava. Torstaina samanlainen 8km:n lenkki ja venyttelyt. Perjantaina  lisäsin matkaa ja juoksin jo 15km:ä. Se jo tuntui jaloissa loppumatkalla väsymisenä. Työvuorojen vuoksi juoksin pitkän lenkin lauantaina kahdessa osassa. Koska pääsin töistä lauantaiaamuna klo 03.00 ja jouduin heräämään jo klo 09.00, jäivät unet vähän lyhyiksi. Mutta klo 10.30 olin jo matkalla töihin juosten. Töissä olin klo 12-21. Sitten klo 21.00 jälleen kotiin juosten. Lauantain saldoksi 22km ja hyvää väsyneenä harjoittelua. Sunnuntaina pääsin aamuvuorossa kuntosalille ja tein 45min kahvakuula ja painoharjoittelun. Hyvä juttu. Töiden jälkeen vielä helteessä 10km. Sunnuntaina jo sitten tuntui taas raskaalta. Jouduin oikein ruoskimaan itseni viimeisille 2-3km:lle, koska mielellään olisin lyhentänyt lenkkiä väsymisen vuoksi. Lohdutin itseäni siten, että pitäisin maanantaina lepopäivän, jos saan tämän viikon tavoitteen täyteen. Ai, että on hyvää treeniä Oxroad ultraa ajatellen. Kroppa ja mieli veeenyyy.

Täytyy olla tyytyväinen, kun kisan jälkeen huilasin 3 päivää (su-ti) ja silti sain kasaan 63,77km + 45min voimaharjoittelua!



Tässä kuva lauantai-illalta vähän klo 22 jälkeen. Kuvassa Halimasjärvi ja sitä ympäröivää luonnonsuojelualuetta. Minulla tästä vielä matkaa kotiin n. 500m. Hetken mietin töistä lähtiessä juoksisinko "metsän" kautta eli Kauppi-Niihama-Atala -reittiä. Kyllä kannatti valita metsäreitti, koska matkalla on ihania maisemia ja saa välillä juosta jänisten ja rusakoiden kanssa.

Askartelu:

Viime viikolla yritin kovasti askarrellakin, kun perheeni ihanat naiset äitini A ja anoppini T ehdottivat, että voisivat ottaa minulta korttien esittelykansiot. Äidilleni tuli ystäviä kylään ja valmistin ensin hänelle kansion. Nyt työn alla on anoppi T:lle toinen sellainen. Mulla vaan tuntuu, että noita ideoita tulee nopeammin kuin kädet käy. Kun toisaalta pitäisi kehittää sellaisia "massatuotantoon" sopivia malleja niin tuntuu, ettei aika riitä. Välillä saan hyvästä ideasta tehtyä nopeastikin useamman kortin.


Tässä on vihdoinkin kuva äitienpäiväksi tehdystä kortista. Mielestäni tässä on jotain retroa ja sopii onnittelukortiksi yleisestikin. Koska näitä on kiva tehdä, pääsee tämä malli "tuotantoon".















Tässä on jo tuttu Kisu-kortti, mutta nyt 2-osaisena korttina. Kuvan Kisu on äitini A:n kissan Maunon näköinen väritystä myöten.










Samaa tyyliä on myös Haukku-kortti. Näitä Kisu- ja Haukku-kortteja olen tehtaillut jo useampia anopille menevään kansioon. Katsotaan mitä näistä muut tykkäävät.












Ihanat vapaapäivät tulevat kulumaan harjoittelun ja askartelun merkeissä. Mielipuuhaani siis.

maanantai 13. toukokuuta 2013

KUOPIO 6H RUN...

... on sitten onnellisesti juostu. Toisaalta on hyvä hieman odotella ennen kuin kirjoittaa raporttia, koska ajatukset ovat aika sekaisin heti juoksun jälkeen. Näin lepopäivän jälkeen pystyy ehkä vähän analyyttisempään katsantoon.

Perjantaina heräilin yövuoron jälkeen klo 13.00. Mieheni I:n kanssa "aamukahvit" ja leivät. Tavaroiden kerääminen on aina yhtä aikaa vievää. Nytkin oli yöllä tehty muistilappu ja vanha muistikirja. Juoksuvaatteita varasin kolmeen eri säähän lyhyistä pitkiin. Kohti Kuopiota lähdin ajelemaan vähän yli puoli kolmen. Kahdella pysähdyksellä selvisin ja nekin lähinnä juomisen takia (WC:ssä käynnit). Hotelli Atlakselle osasin yhden korttelin kierrolla ja sain aluksi auton parkkiin ilmaiseksi S-etukortilla. Yöksi siirsin sen tien varteen ja taas aamulla tunniksi S-parkkiin. Ruuaksi söin Margarita -pizzan (ruispohjalla) Rossossa. Hotellilla join vielä juomaa ja katselin Suomi-Venäjä jääkiekkopeliä.

Lauantaina hotellin aamiaisella viimeinen tankkaus. Ruishiutalepuuroa maidolla, tuoremehua, leipää, juustoa, munakokkelia, kahvia, kiivin puolikas, melonia ja amerikkalainen pancake hillolla. Aika tuhti olo, mutta aikaa sulatella 1,5 tuntia. Jälleen kamat kasaan ja kohti Väinölänniemen urheilukenttää.

Jälleen yksi korttelin kierros (yksisuuntaiset kadut) ja sukkana kohteeseen. Kentällä oli jo täysi hyörinä päällä, kun saavuin hieman ennen klo 9. Hain ensiksi numerolappuni, chipin ja paidan. Pystytin oman huoltopöydän, vaikka järjestäjillä olikin pitkä pöytä huoltajia varten.


Jo hiukan kastunut huoltopöytäni
 

Sitten vaatteiden vaihtoon. Naisten pukuhuoneessa mietimme porukalla mikä olisi sopiva vaatetus. Sää oli erittäin sumuinen, lämpötila 10 astetta, mutta päiväksi oli luvattu vähän sadetta ja 14 astetta. Päätin lähteä Asics´n capreilla (lempivaatteeni) ja pitkähihaisella Pro Touch -paidalla. Yleensä pitkässä juoksussa tulee lopussa viileä/kylmä, kun energiat loppuu ja kun on luvattu sadetta, pitkähihainen on tarpeen. Hihat saa tarvitessa ylös. Nappi valinta.

Lähtöalueella oli mukavasti tuttuja ja lisää tuli siinä lähtöä jännittäessä. Lähtölaukaus tapahtui siis klo 10.00 ja edessä 6 tuntia 400m radan kiertoa. Maltoin lähteä ensimmäisen kierroksen rauhallisesti ja se menikin aikaan 2.35min. Koska tavoitteeni oli juosta n. 2.15min kierrosaikoja, kiristin sitten vauhtia. Alkukankeuden jälkeen juoksu sujui hyvin. Selostaja kertoili muista juoksijoista ja soitti hyvää vanhaa musiikkia ( 1970 - 80 vuosilta). Aloitin ottamaan geelejä 15km kohdilla ja suunnitelma oli, että 5km:n välein geeli ja siihen väliin, n.2,5km kohdilla, suolatabletti. Juoksu sujui hyvin ja odotettua ripeämpää vauhtia. Kahden tunnin kohdilla käännettiin suunta ja siinä kilometrejä oli takana 22km. Kolmen tunnin kohdilla olin vielä edellä suunnitelmastani ja kasassa 32,4 km. 

Koska juoksu maistoi lähdin kärkinaisen peesiin ja vauhti hieman kasvoi. Ja se sitten kostautui. Kun juoksua oli takana 3h 20min oik. pohkeessa tuntui pistävä kipu. Autshh! Vanha vaiva siellä muistutti. Kylmägeeliä, suolaa ja pientä venyttelyä. Ei auttanut! Kysyin huollosta kylmäpussia, mutta olinkin juuri juossut huoltoauton ohi. Ei kun uudelle kierrokselle ja takasuoralla pohje teki aivan tenän. Kipu oli kova. Täytyy myöntää, että linkatessani huoltoautolle kirosin kuin kapteeni Haddock (Tintti-kirjat). Huoltoautolla oli jo kuultu ongelmastani, kiitos valveilla olleen selostajan ja siellä oltiin valmiina kylmäpussin kanssa. Kylmää, hierontaa, Panadol ja lohdutusta, että minut vielä radalle saadaan. Itse olin kyllä sitä mieltä, että "tämä oli tässä taas". Ja kiroilu jatkui. Noin 5-6 min. huollon jälkeen lähdin kokeilemaan aluksi kävellen ja sitten varovasti juosten. Seuraavat n. 40min. laukkasin kuin teuraaksi valmis hevonen eli painoa runsaasti vasemmalle jalalle. Mutta kun neljä tuntia tuli täyteen ja käännettiin taas suuntaa, huomasin että jalka edelleen kesti. Koko kentällä oleva väki niin juoksijat, huoltajat, katselijat ja selostaja kannustivat kovasti. Eihän siinä auttanut kuin panna parastaan. Kierrosajat alkoivat taas olla edes 2.13-2.17 luokkaa. Viimeisen tunnin alkaessa tiesin, että jalka kestää loppuun asti - ainakin kun juoksi tasaisesti. Kun aikaa oli jäljellä vielä n.20min. sain 60km täyteen. Ennätykseni oli 61.173km ja tavoite tähän kisaan 62.8km. Ilokseni huomasin ettei pitkältä tuntunut huolto ollut vienyt mahkuja uuteen enkkaan. Kun kuusi tuntia tuli täyteen olin juuri ohittanut maalilinjan 63 km kohdilla. Lopputulokseksi tuli 63,250km. Toisin sanoen paransin omaa enkkaa yli 2 km. Kisan loputtua riensin ensimmäiseksi halaamaan minulle ensiapua antanutta M.Tiilikaista. Hän sanan mukaisesti "pelasti päiväni" saadessaan minut takasin radalle.

Väinölänniemen kenttä






Kisan jälkeen













Kisan jälkeen halattiin muutenkin kovasti, jopa eniten mitä missään kisassa. Aivan tuntemattomatkin tulivat halaamaan ja onnittelemaan. Juotuani vähän pääti  kasata huoltopöytäni ja sitten suihkuun. Naisten pukuhuoneessa oli onnellinen tunnelma. Kaikki olivat onnistuneet ja tyytyväisiä omiin suorituksiinsa. Joillakin oli vähän jotain kipuja ja huonoa oloa, mutta se kuuluu asiaan. Ikävästi en ehtinyt palkintojen jakoa katsomaan, kun olin juuri vasta suihkussa.

Jo noin klo 17.15 olin matkalla kotiin. Ajomatka sujui aivan hyvin yhden pysähdyksen taktiikalla. Kotona olin klo 21.00.

Sitten se jälkipuinti eli analyysi. Kisan jälkeen minua hetken harmitti kaksi asiaa. Jos jalka olisi kestänyt, vauhti ennusti jopa 64-65km lopputulosta sekä 2. tai 3. sijaa. Nyt menetin ne huoltotauon aikana. Mutta toisaalta, koska huilasin ne hävityt 3-4 kierrosta (3.sija vain 180metriä), saatoin jaksaa paremmin sen lopun. Posiitiivista oli myös opetus siitä, ettei auta antaa periksi vastoinkäymisille. Tätä opetusta tulen tarvitsemman päätavoitteessani Oxroadultralla. Erittäin positiivista oli tuo uusi ennätys. Hurraa!

Sunnuntain ja maanantain olen sitten parannellut jalkoja. Oikean pohkeen vuoksi kipeytyi vasemman jalan sääri nilkasta. Se kipu olikin oikeestaan pahempi sunnuntain kuin pohjekipu. Runsaasti Voltaren-geeliä ja kylmägeeliä. Nyt maanantai-iltana tuntuu, että vammat paranevat nopeasti. Ja hyvä mieli vain kasvaa ja usko omaan tekemiseen.  

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

VIIMEISTELYÄ...

... on suoritettu tällä viikolla Kuopio 6h run ´a varten. Viime viikolla sain sitten tämän kevään ja harjoitusjakson ekan yli 100km:n viikon täyteen. Jippii!! Ja jalat olivat kovilla. Varsinkin, kun hierojani karkasi juuri parahiksi lomille, enkä siis päässyt hierottavaksi.

Lauantaina juoksin 10km:n lenkin ja lenkki meni ihan kohtuullisesti. Vähän lopussa taas arvelutti sunnuntainen pitkis. Sunnuntaina juoksin jo tutuksi tullutta "kotirinkiä" eli 5km:n lenkkiä, jolla pääsee välillä kotipihaan huoltoon.

Huoltopöytä
 Testasin samalla PowerBarin geelejä ja hyvin tuntui uppoavan. Kahdella ekalla pysähdyksellä urkkaa eli urheilujuomaa. Eka geeli 15km:n kohdalla ja siitä sitten 5km:n välein. Vettä toisessa pullossa geelien ottamista varten. Mieheni I tuli juoksemaan 10km minun kanssani ja se kyllä helpotti 30km:n urakkaani. Hieman harmittaa, kun ei saa tsempparia mukaan Kuopioon.


Juoksukello näyttää ylimmässä ruudussa käytetyn ajan. Vas. alhaalla viimeisen kierroksen vauhti ja oik. alhaalla koko matkan keskivauhti.




Tässä kuvassa näkyy ylhäällä kellon aika. Vas. alhaalla kierrosvauhti ja oik. alhaalla kuljettu matka.




Juoksumatka siis 30.26km, käytetty aika 3:09:49 eli 3h 9min. 49s ja keskivauhti 6:16min./km. 



Tämä viikko on sitten valmistautumista kisaan. Tiistaina alkoi tankkaus. Eka päivä menikin ihan hyvin. Join yhden satsin (500ml) urheilujuomaa, jossa maltodekstriiniä. Pastaa ruuaksi (savukalakastikkeella) ja aika paljon leipää. Viikon eka lenkki 10km kevyesti. Keskiviikkona nukuin yövuoron jälkeen ja kävin kampaajalla yms. ja vähän tankkaus ja juominen kärsi. Torstaina on juominen jäänyt vähän vähille, mutta pastaa vetelin kahteen kertaan. Paino olikin laskenut 1,5kg, kun sitä yleensä tankatessa tulee n. 2kg. Illalla vielä pieni lenkki 6km, jossa 3x300m vedot.

Askartelu:

Äitienpäiväkortit tehty, mutta niistä kuvat vasta manantaina ettei yllätys mene pilalle. Hih!

Kisaraporttia maanantaina, autshh!

perjantai 3. toukokuuta 2013

ASIAA...

... juoksukengistä. Monilla foorumeilla, lehdissä ja blogeissa kysellään "oikeiden" ja hyvien juoksukenkien perään. Ja kukaan ei tiedä. Ihan oikeesti kukaan ei tiedä - paitsi sinä itse. Niin, itse ne hyvät ja oikeat juoksukengät on kokeilujen, vihjeiden, neuvojen ja virheiden kautta löydettävä. Ja niitä "puutarhakenkiä" kertyy. Ja vähän kalliimpia puutarhakenkiä kuin Crocsit. Minulle on onneksi kertynyt vain yhdet A:lla alkavat, erittäin paljon mainostetut ja myydyt muka juoksukengät puutarhakengiksi. Tosin niillekin tuli hintaa n. 100 euroa ja kipeät polvet. Niin - huonot juoksukengät eivät kelpaa kuin puutarhan hoitoon.

Kun sitten olet vihdoin löytänyt itsellesi sopivat ja hyvät juoksukengät, on ongelmana niiden löytäminen ja mallin pysyminen ainakin yhtä hyvänä. Joskus nimittäin käy niin, ettei hyvää merkkiä enää maahantuo kukaan tai sitten sen hyvän juoksukengän malli muuttuu niin ettei se enää olekkaan hyvä.

Varoitan taas, että seuraa tuotesijoittelua ja törkeää mainostamista.
Minun on käytettävä lähes aina pronaatiotuettuja kenkiä. Vaikka lääkärin lausunnon mukaan "jalkaterien pitkittäisholvi on varsin hyvä"  niin nilkkojen, polvien ja lantion asentojen vuoksi tarvitsen pronaatiotukea. Käytettävä lähes aina tarkoittaa sitä, että joskus voin käyttää vaikka paljasjalkakenkiä, mutta vain vähän, jalkalihaksien voimistamista varten. Tämäkin tuli testattua, kun höyrähdin tuohon paljasjalkailuun. Ja eikun vammoja tuli. Sain siis viime kesänä toisen lääkärin lausunnon, jossa ei suositeltu kuin pronaatiotuettuja juoksukenkiä vammojen ehkäisemiseksi. Mutta kaikkien kannattaa ensin kokeilla neutraaleja kenkiä, koska suurin osa juoksijoista voi käyttää niitä. Ja neutraaleja kenkiä saa tarjoiksista edullisemminkin. Jos epäilee askellustaan, niin kannattaa mieluummin käydä urheilulääkärillä tai hyvällä urheiluun erikoistuneella fysioterapeutilla, tarkastuttamassa jalkansa ja kroppansa, kuin niin sanotuilla juoksuklinikoilla.

Olen itse käyttänyt jo vuosia Brooksin Adrenaline GT mallisia juoksukenkiä. Ne ovat pronaatiotuetut ja niiden hinta laatu suhde on hyvä. Nyt vain on käynyt niin ettei niitä enää meinaa löytää Tampereelta. Toinen suosikikseni noussut merkki on New Balance. Niitä on aiemmin ollut vaikea löytää, mutta yllätys, yllätys nyt yleisurheilumaajoukkue on ottanut New Balancen merkikseen ja johan kenkiä alkoi löytyä.

Omat uudet kenkäni ostin kuitenkin taas netistä. Sportsshoesta sain molemmat kengät sekä Brooksit että NB:t. Noin 200 eurolla molemmat kengät alle viikossa. No, alennusta tuli vain n. 40 euroa, mutta Brookseja ei olisi täältä löytynyt.


Brooks Adrenaline GT13

Juoksukengän sisäsyrjällä kantapään kohdalla näkyy tuo harmaa vahvike, joka on pronaatiotuki. Nämä Brooksit ihanan turkoosit. 












New Balance W860v3




NB:issä on aika railakas väri, mutta siniset olisivat olleet 20 euroa kalliimmat, joten en halunnut maksaa väristä niin paljoa. Normaali kengän kokoni on 36, mutta juoksukengät ovat kokoa 37.5 eli 4.5 UK eli 23.5cm. Koska jalat turpoavat varsinkin pitkillä matkoilla, juoksukenkien tulee olla n. 1-1.5 kokoa suuremmat.






Näillä kengillä pitäisikin sitten pärjätä koko kesä, koska nyt käytössä olevat menevät vielä jonkin 500km.

Urheilu:

Tänään perjantaina sain täyteen 60km tälle viikolle, joten 100km:n tavoitteessa ollaan. Maanantaina juoksin kahdessa erässä 12km ja se olikin hyvä, koska kyseessä oli palauttava tuon sunnuntaisen kisan jälkeen. Tiistaina (vappuaatto) olin iltavuorossa 14-22, joten päätin juosta töihin ja takaisin. Keräsin siis 18km. Ja hullun maine taas kasvoi juostessani klo 22:n jälkeen kotio päin vappuaattona.  Keskiviikkona (vappupäivä) sain pitää viikon ainoan vapaapäivän. Se olikin tarpeen, koska treenipäiviä takana 4 ja edessä aamu+yövuoro. Päästiin myös grillaamaan mieheni I:n kanssa vapun kunniaksi. Torstaina 15km, joka sujui hyvin ensimmäiset 8km, jotka juostiin mieheni I:n kanssa. Viimeisten 7km aikana loppua kohti jalat alkoivat "loppua" ja pohkeet olivat aika väsyneet. Suihku ja kylmägeeli auttoivat. Perjantaina (siis tänään) oli aivan ihana lenkkipäivä. Sain juostua 15km. Oli hienoa juosta taas kohti Niihamaa ja Kauppia ja nauttia keväisestä luonnosta. Vaikka alapää (lue jalat) vähän väsahti niin yläpää sai voimaa. Kyllä taas sielu lepäsi. Loppupäivä myös henkisen jaksamisen palveluun eli hyvää ruokaa ja saunomista. Ja la-su se viimeinen puuttuva 40km. Autshh!

Askartelua:

Ei sitten mitään. Kuten arvaatte tuolla juoksemisella ei paljon jää aikaa askarteluun. Sormet tosin syyhyävät ja ideoita pulpahtelee lenkeillä, mutta se ajan puute, se ajan puute. Yritetään ensi viikolla ehtiä, kun pitää jo valmistautua LEVÄTEN Kuopio 6h Run kisaan.