Jatkoin sitten lenkkiäni kaatumisen filosofiaa miettien. Kun oikea jalkani osui esteeseen, niin vartaloni lähti kiertämään myötäpäivää ja putosin vasemmalle lantiolle ja otin vasemmalla kädellä vastaan. Vasen jalkani oli ehtinyt jo hieman koukkuun alleni. En siis jostain syystä mennyt aivan mahalleni. Vaikka vasenta lonkkaa ja pakaraa kimoilikin jatkoin matkaa muistellen myötätunnolla niitä useita juoksijoita, jotka ovat ihan kisassa kaatuneet. Heti tuli mieleeni tämän vuotinen New York:n puolimaraton, jossa kärkipään mies juoksija kaatui. Samoin yhtenä vuonna Tukholman maratonilla naisten voittaja kaatui. Nämä molemmat asfaltilla. Ja sitten tietenkin mieleen tuli kaikista ikimuistoisin kaatuja, radalta, Lasse Viren.
Ekan lenkin päätteeksi 11km:n jälkeen kävin kotona hakemassa mieheni I:n mukaan lenkille. Samalla vaihdoin puhtaat vaatteet ylle, etten pelästyttäisi tai hämmästyttäisi muita liikkujia.
Tiikeriloikan jälkeen |
Kättä suojasi hiha |
Urheilu:
Viikko 13 meni muuten ihan hyvin, kun juoksua tuli 83,7 km ja 2 x 45min. punttisalitreeni + 5,85km soutua (lämmittelyinä). Vähän alkaa taas olla yksipuolista tämä treeni, kun juoksun lisäksi on vain nuo kaksi punttisalitreeniä ja vähän soutua. Yritetään kehitellä jotain uutta ja sille aikaa.Neljännesvuoden saldo tammi-maaliskuu:
Juoksua 910,18km
Kuntosali 10h30min
Zumba 2h
Vatsa-peppu 2h
Soutua 5,85km
Komeita saldoja ! Onneksi ei sattunut pahemmin kaatuessa . Terkkuja , teillä reissu lähenee ;)
VastaaPoistaEniten kolhiintui varmaan itsetunto ; ). Aloitin jo loman ja kohta matkaan.
VastaaPoista