ITKU PITKÄSTÄ ILOSTA...

... tai ei se ilo niin pitkä ollutkaan. Ja arvaatte jo sitten jatkon. Vasen jalkani jatkoi tummumista iltaa kohti. Mieheni I katseli sitä huolestuneesti ja sanoi, ettei tuo ole enää normaalia. No, eipä ollut. Maanantaina mieheni I herätteli minua töihin, kun tuli yövuorosta ja jalka ei antanut varata enää ollenkaan. Autshh! Ei auttanut muu kuin alkaa varata lääkärille aikaa klo 6.00 aamulla. Ja soitto töihin, etten pääse kurssipäivään.

Lääkärissä: 

Yksi meidän työterveyslääkäreistä on erikoistunut urheiluvammoihin yms ja siksi olin varannut ajan hänelle. Onneksi hän suhtautui asiaan "urheilullisesti". Olin nimittäin pelännyt, että lääkäri alkaisi moittia moista harrastusta. Mutta hänpä olikin kovasti kiinnostunut ja halusi todella auttaa. Hyvä niin, koska itku ei todellakaan ollut kaukana, kun klinkkasin hänen luokseen. Ensin hän varmisti, ettei kyse ollut "tulpasta". Sitten varmistui nilkan jänteen tulehdus. Se nimittäin narisi, paha juttu. Lääkäri lähetti minut säärineni rötgenkuviin. Onneksi siellä ei ollut jonoa ja pääsin heti kuvauksiin. 

Tuomio oli rasitusmurtuma sääriluussa. Murtumat eivät näy heti rtg-kuvissa, mutta minun kuvissani näkyi valkoinen viiva. Lääkäri arveli, että murtuma oli jo Kuopiosta peräisin. Lisäksi siis tuo jänteen tulehdustila. Koska jänne narisi laitettiin siihen hepariinipistos. Lääkärini oli puhunut aiemmin lääkäri Tulikouran kanssa, joka ei suosittele mielellään kortisonipistoksia ja siksi laitettiin tuo hepariini.

Tulehduskipulääke Mobic 7pv kuuri ja Bemetson -kortisonivoide 7pv ärtyneelle iholle 2 krt/pv. Kortisonivoiteeseen päädyttiin, koska ihoni on niin ohut, niin lääke kyllä imeytyy siitä eikä tabletteja tarvita.

Ja sitten se pahin. Vasemmalle jalalle 50% varauskevennys siten, että oikeassa kädessä kyynärsauva. Kesto 6vk:a!!!!






Sairauslomaa 5pv ja sitten töihin, jos ei ole kipuja. Minullahan on istumatyö, joten kepillä kulkemisen ei pitäisi haitata.
  

3 päivää podettu:

Eihän se koko kauheus iskenyt niin kauan, kun jalka oli kipeä. Maanantaina hepariinipistos ja jänteen tulehdustila pitivät jalkaa vielä turvoksissa ja kipeänä.

"Punelma" levisi leveämmälle ja jalka keräsi nestettä ja turposi iltaa kohden kohoasennosta huolimatta. 












Vielä tiistaina pidin jalkaa paljon koholla ja se oli edelleen turvoksissa. Jänteen narina oli loppunut ja alkoi jo parantua. Lääkäri oli kehoittanut tulemaan torstaina uudelleen, jos narina ei olisi lakannut. Siihen olisi laitettu toinen hepariinipistos. Tiistaina illalla katselin jo netistä pikkuhiljaa korvaavia lajeja.

Keskiviikkona olinkin jo askarteluhuoneessa pitkään. Jalka tosin oli sitten tosi turvoksissa ja piukea. Suomalaiskansalliseen tapaan menimme saunomaan. Mielenkiintoista hyppelehtiä lauteille keventäen toista jalkaa. Löylyjen jälkeen suihkuttelin jalkoja kylmällä vedellä. On se ihme asia tuo sauna. Jaloissa oli saunan jälkeen vähemmän turvotusta, kuin aiemmin. Pidin sitten loppuillan jalkoja koholla. Mieheni I kyseli, että miten muuten jalat jaksaa esim. reisilihakset. No, eihän ne ole olleet ollenkaan kipeät (?) Imeisesti toinen vaiva syrjäyttää muut vaivat.

Nyt torstaiaamuna jalat olivat kohtalaisen "hoikat" eli turvotusta huomattavasti vähemmän. Tänään lähden kokeilemaan pitempää matkaa kepin kanssa. Menemme käymään äidin luona. Täytyy treenata, koska lauantaina pitäisi mennä töihin (10h työpäivä).

Summa summarum:

Eilen vähän tuli jo sitä F-wordiä, hyi. Mutta selvitin niitä korvaavia lajeja. Esim. puntilla voi käydä, kun varoo jalkaa. Vesijuoksua jossain kohtaa. Pahus, kun vain Pyynikin uimahalli on auki kesällä. Ehkä pyöräilyä. Eli vain iskutusta on varottava. Täytyy varmaan vielä käydä lääkärillä, koska unohdin kysyä noista harjoittelemisista, kun pelkäsin niin tuomiota (jonka jo kai arvasinkin).

Oxroadultra on sitten minun osaltani pyyhitty pois juoksuohjelmasta. Tänään keksin, että jos kaikki menisi hyvin ja toipuminen olisi nopeaa (vaihtelee kovasti ihmisten välillä) voisin ehkä suorittaa edes Suomalaiset Sataset. Minulla on nimittäin mielestäni mahdollisuudet kuntoutua elokuun 24 pv:ksi , jolloin on MasU. Ja sitten Wihat.... Mieheni I saa kyllä sätkyn, kun lukee tämän, koska hän ei ole tietoinen tästä asiasta ollenkaan.

Nyt vain päivä kerrallaan. Tänään kokeillaan pitemmän matkan kävelyä kyynärsauvan kanssa ja miten se jalkaan vaikuttaa. Jos vielä töissä pärjää, niin sitten alan treenata ensi viikolla. ( Tai sunnuntaina, hih). Mutta ei vielä juoksua piiiitkään aikaan. Autshh!