TELAKALLA...

...ollessaan joutuu miettimään näitä liikunta-asioita taas ihan uudelta kantilta. Harmittaahan minua, kun tiedän etten pääsekään ainutlaatuiseen ensimmäistä kertaa juostavaan Oxroad Ultraan. Vaikka jalka ja murtuma paranevatkin elokuuhun mennessä, on matka ja rasitus vielä liikaa tällaisen vamman jälkeen. Se vaan on nyt sitten niin.

Toisaalta aluksi, kun jalka oli kipeä asia oli helppo sulattaa. Nyt kun jalka ei oireile, kuin välillä, niin asiaa rupeaa vatvomaan uudestaan. Ja huomaan taas miettiväni mikä voisi olla seuraava kisa jne.

Ekalla "keppiviikolla" kävin jo perjantaina kuntosalilla. Arvaatte, että olin mielissäni, kun pääsi tekemään edes jotain. Aloin puhumaan miehelleni I:lle 3. sairastamispäivänä, että kehtaisinko tulla kepin kanssa hänen käyttämälleen salille. Hän sanoi heti, että kyllä siellä käy muitakin kepin kanssa ja pyörätuolilla liikkuviakin käy. Tuumasta toimeen ja perjantaina (5. sairastamispv) salille. Punttitreenini keskittyy nyt siis aikalailla käsi-, selkä- ja vatsalihaksiin, koska vasemmalle jalalle ei saa laittaa painoa. Sen vuoksi ei voi tehdä jalkaliikkeitä tai käyttää sellaisia laitteita, joissa jalat joutuu kietomaan tai asettamaan tukien ympärille. Jos ymmärsitte mitä tarkoitan. Ihan hyvin löytyy tekemistä näinkin. Viimeksi mieheni I joutui jo odottelemaan minua, kun oli jo oman treeninsä tehnyt ja minä löytänyt uusia laitteita.

Tosi ilon päivä oli tämän viikon tiistai, kun kuulin lääkäriltäni, että voisin oikein hyvin harjoittaa vesijuoksua. Olin pyytänyt lääkärin soittamaan mulle, kun silloin ekalla kerralla käydessäni olin niin pettynyt, kun murtuma löytyi, etten älynnyt kysyä, koska saa alkaa korvaavat harjoitukset.

Korvaavat lajit ovat siis vesijuoksu ja punttitreeni. Esimerkiksi kuntopyörää ei saa ottaa harjoituksiin vielä ainakaan viikkoon. Eli vasemmalla jalalla ei saa varata 3 viikkoon ja sitten voi kokeilla varovasti. Toisaalta kannattaa olla hyvin varovainen, että murtuma alkaisi rustottua ja siten paranisi heti kerralla. Jos taas rasittaa heti liikaa, paraneminen voi viivästyä.

Silloin tiistaina minulla oli taas tämä aamu+yövuoro töissä, mutten malttanut nukkua yhtään päiväunia, kun kuulin , että voisin vesijuosta. Ei muuta kuin heti Pynsän uimahallille. Se on ainut uimahalli, joka on kesälläkin auki, halleluujaa. Aloitin 45min. vesijuoksulla ja siinä ajassa ehdin polkea vettä 13 kertaa altaan päästä päähän (650m). Yllättäin löysin tekniikan hyvin. Toinen yllätys oli, kun nousin altaasta ja jalat ei olleet ihan makaronia. Joskus aiemminkin olen joutunut harrastamaan korvaavana vesijuoksua ja silloin jalat meni aivan vetkuiksi.

Keskiviikkona oltiin taas mieheni I:n kanssa punttisalilla. Silloin juuri hän joutui odottamaan, kun innostuin tekemään uusia liikkeitä. Kyllä on kädet ja selkä kovilla, kun treenaa niitä kovasti. Sitten torstaina olin taas vesijuoksemassa. Nyt juoksin (mikä ihana sana) 16 kertaa altaan (800m) ja tunti siihen meni. Ihanaa, kun voi tehdä jotain. Seuraavassa jutussa kerron tarinaa vesijuoksuvyön hankinnasta. Se on ihan oma lukunsa ja kanssa aika ihmeellistä (vaikeaa).

Pyynikin uimahalli

Pyynikin uimahallista tulee siis lempipaikkani seuraavan 2-3vk:n ajan. Kuten myös Pirkkalan GoGon kuntosalista. Suunnitelma on, että vuoropäivinä punttia ja vesijuoksua sekä pari lepopäivää.

Askartelu:

Ekalla viikolla, kun sairastin jalkaa, en aluksi voinut istua pitkään askarteluhuoneessa, koska jalka turposi, jos oli alaspäin pitkään. Sitten mulla oli aikaa istua askartelemassa, koska aikaa jäi juoksutreenien verran. 

Pupu-kortti

Suunnittelin tällaisen pupukortin ja nyt on sitten koko sarja elukkakortteja. 

Elukka-kortit

Kisu, Haukku ja Pupu ovat elukkakorttien pääosissa. Teen näitä 1-osaisina ja 2-osaisina kortteina. Leikkaan ensin nuo elukat, pohjakuviot ja sitten tekstit valmiiksi ja sen jälkeen kokoan niitä useita peräkkäin.

Juna-kortit

Sain viime viikolla ihan uudet kuviot junan ja lahjapaketit. Näihin ihastuin itse kovasti. Junakortteja teen myös sekä tavallisena postikorttina että 2-osaisena korttina. 1-osaisessa kortissa on siis ihan tavallinen postikorttitausta ja sopii lähetettäväksi ilman kirjekuorta.

Kukkakorit

Jo tutusta (äitienpäivä) kukkakorikortista tulee myös kahden mallista korttia. Nämä ovat vielä vähän aikaa odotuksella, kunnes saan uuden leikkurin. Näiden kuvoiden leikkaaminen vanhalla Cuttlebugilla on hieman raskasta. Uudesta koneesta kerron, kun se on saapunut Hollannista!






Anopille tein taas esittelykansion, kun hän halusi ottaa kortteja myyntiin. Ihanaa! Hänelle teen myös muutaman uuden näytteille, koska häneltä oli kyselty kastekorttia. Ne tulevat näytille lähipäivinä. Kastekortiksi tein version tuosta Juna -kortista. Ja sitten on vielä Tuiskutuulen tilaama rippikortti. Hän ei ole edes nähnyt sitä vielä, joten jännitettävää riittää.

ITKU PITKÄSTÄ ILOSTA...

... tai ei se ilo niin pitkä ollutkaan. Ja arvaatte jo sitten jatkon. Vasen jalkani jatkoi tummumista iltaa kohti. Mieheni I katseli sitä huolestuneesti ja sanoi, ettei tuo ole enää normaalia. No, eipä ollut. Maanantaina mieheni I herätteli minua töihin, kun tuli yövuorosta ja jalka ei antanut varata enää ollenkaan. Autshh! Ei auttanut muu kuin alkaa varata lääkärille aikaa klo 6.00 aamulla. Ja soitto töihin, etten pääse kurssipäivään.

Lääkärissä: 

Yksi meidän työterveyslääkäreistä on erikoistunut urheiluvammoihin yms ja siksi olin varannut ajan hänelle. Onneksi hän suhtautui asiaan "urheilullisesti". Olin nimittäin pelännyt, että lääkäri alkaisi moittia moista harrastusta. Mutta hänpä olikin kovasti kiinnostunut ja halusi todella auttaa. Hyvä niin, koska itku ei todellakaan ollut kaukana, kun klinkkasin hänen luokseen. Ensin hän varmisti, ettei kyse ollut "tulpasta". Sitten varmistui nilkan jänteen tulehdus. Se nimittäin narisi, paha juttu. Lääkäri lähetti minut säärineni rötgenkuviin. Onneksi siellä ei ollut jonoa ja pääsin heti kuvauksiin. 

Tuomio oli rasitusmurtuma sääriluussa. Murtumat eivät näy heti rtg-kuvissa, mutta minun kuvissani näkyi valkoinen viiva. Lääkäri arveli, että murtuma oli jo Kuopiosta peräisin. Lisäksi siis tuo jänteen tulehdustila. Koska jänne narisi laitettiin siihen hepariinipistos. Lääkärini oli puhunut aiemmin lääkäri Tulikouran kanssa, joka ei suosittele mielellään kortisonipistoksia ja siksi laitettiin tuo hepariini.

Tulehduskipulääke Mobic 7pv kuuri ja Bemetson -kortisonivoide 7pv ärtyneelle iholle 2 krt/pv. Kortisonivoiteeseen päädyttiin, koska ihoni on niin ohut, niin lääke kyllä imeytyy siitä eikä tabletteja tarvita.

Ja sitten se pahin. Vasemmalle jalalle 50% varauskevennys siten, että oikeassa kädessä kyynärsauva. Kesto 6vk:a!!!!






Sairauslomaa 5pv ja sitten töihin, jos ei ole kipuja. Minullahan on istumatyö, joten kepillä kulkemisen ei pitäisi haitata.
  

3 päivää podettu:

Eihän se koko kauheus iskenyt niin kauan, kun jalka oli kipeä. Maanantaina hepariinipistos ja jänteen tulehdustila pitivät jalkaa vielä turvoksissa ja kipeänä.

"Punelma" levisi leveämmälle ja jalka keräsi nestettä ja turposi iltaa kohden kohoasennosta huolimatta. 












Vielä tiistaina pidin jalkaa paljon koholla ja se oli edelleen turvoksissa. Jänteen narina oli loppunut ja alkoi jo parantua. Lääkäri oli kehoittanut tulemaan torstaina uudelleen, jos narina ei olisi lakannut. Siihen olisi laitettu toinen hepariinipistos. Tiistaina illalla katselin jo netistä pikkuhiljaa korvaavia lajeja.

Keskiviikkona olinkin jo askarteluhuoneessa pitkään. Jalka tosin oli sitten tosi turvoksissa ja piukea. Suomalaiskansalliseen tapaan menimme saunomaan. Mielenkiintoista hyppelehtiä lauteille keventäen toista jalkaa. Löylyjen jälkeen suihkuttelin jalkoja kylmällä vedellä. On se ihme asia tuo sauna. Jaloissa oli saunan jälkeen vähemmän turvotusta, kuin aiemmin. Pidin sitten loppuillan jalkoja koholla. Mieheni I kyseli, että miten muuten jalat jaksaa esim. reisilihakset. No, eihän ne ole olleet ollenkaan kipeät (?) Imeisesti toinen vaiva syrjäyttää muut vaivat.

Nyt torstaiaamuna jalat olivat kohtalaisen "hoikat" eli turvotusta huomattavasti vähemmän. Tänään lähden kokeilemaan pitempää matkaa kepin kanssa. Menemme käymään äidin luona. Täytyy treenata, koska lauantaina pitäisi mennä töihin (10h työpäivä).

Summa summarum:

Eilen vähän tuli jo sitä F-wordiä, hyi. Mutta selvitin niitä korvaavia lajeja. Esim. puntilla voi käydä, kun varoo jalkaa. Vesijuoksua jossain kohtaa. Pahus, kun vain Pyynikin uimahalli on auki kesällä. Ehkä pyöräilyä. Eli vain iskutusta on varottava. Täytyy varmaan vielä käydä lääkärillä, koska unohdin kysyä noista harjoittelemisista, kun pelkäsin niin tuomiota (jonka jo kai arvasinkin).

Oxroadultra on sitten minun osaltani pyyhitty pois juoksuohjelmasta. Tänään keksin, että jos kaikki menisi hyvin ja toipuminen olisi nopeaa (vaihtelee kovasti ihmisten välillä) voisin ehkä suorittaa edes Suomalaiset Sataset. Minulla on nimittäin mielestäni mahdollisuudet kuntoutua elokuun 24 pv:ksi , jolloin on MasU. Ja sitten Wihat.... Mieheni I saa kyllä sätkyn, kun lukee tämän, koska hän ei ole tietoinen tästä asiasta ollenkaan.

Nyt vain päivä kerrallaan. Tänään kokeillaan pitemmän matkan kävelyä kyynärsauvan kanssa ja miten se jalkaan vaikuttaa. Jos vielä töissä pärjää, niin sitten alan treenata ensi viikolla. ( Tai sunnuntaina, hih). Mutta ei vielä juoksua piiiitkään aikaan. Autshh!