SUOMI -JUOKSU...

...on sitten ensi la-su eli 8.-9.6.2013 Salon Perniössä. Kerron hieman valmisteluista ja tunnelmista ennen tätä 100km ultrajuoksukisaa.

Suomi -juoksu on Suomen vanhin ultrajuoksu. Ensimmäisen kerran se on juostu yhtenä lenkkinä v. 1972 Järvenpäässä. Muutamia kertoja perinteikäs juoksutapahtuma on tehnyt kuolemaa, mutta aina elvytetty. Viimeisin onnistunut elvytys tapahtui v. 2007, kun tapahtuman järjesti ultrajuoksun erikoisseura Endurance Perniössä. Siitä lähtien se on juostu samalla reitillä ( 5km) ja juoksu jatkuu...

Itse osallistuin ensimmäiseen 100km:n juoksuuni juuri Perniössä (nykyisin Perniö on liitetty Saloon) v.2011. Juoksu osuu sopivasti kesäkuun alkuun, joten sopii usein muuhun kilpailukalenteriin. Vuonna 2011 olosuhteet olivat poikkeuksellisen lämpimät vuodenaikaan nähden. Illalla lähdössä oli vielä 27 astetta lämmintä ja aamuyölläkin asteita 15. Kuten huomasitte kyseessä on yöjuoksu, joka aloitetaan klo 19.00 ja aikaa taivaltaa on 16 tuntia.

v.2011

Valmistautuminen Suomi-juoksuun

Harjoittelu: Viime viikolla juoksin vielä reilut 70km, mutta pitkän lenkin jätin pois. Juoksin sunnuntaina helteessä vain 15km. Nyt olen vähentänyt kilometrit minimiin eli aiempiin kokemuksiin perustuen juoksen tällä viikolla vain pari pientä lenkkiä ( 5-8km). Tiistaina juoksin 7km ja lisäksi tuli vähän kottikärryn työntämistä ylämäkeen (polttopuiden siirtoa). Torstaina tarkoitus juosta kevyt 5km, johon sisällytän muutaman (3-4kpl)  100-200m vedon.

Hieronta: Minulle on sopinut kevyt hieronta muutamaa päivää ennen H-hetkeä. Siksi olenkin varannut keskiviikoksi hierojan. Hierojani K kertoo, että tässä suhteessa ihmisten kesken on paljon eroavuuksia. Jotkut eivät halua hierontaa koko viikolla ennen kisaa ja joillekin taas sopii hieronta juuri ennen kisapäivää. Tämäkin on vain itse kokeiltava mikä kullekin on hyvä.

Tankkaus: Tämä on asia joka aina puhuttaa. Ensimmäisille maratoneille minäkin SÖIN kaiken hiilihydraatin mikä oli suositeltu. Pastaa ja banaania kului. Sitten lähtöviivalla oli tosi tanakka olo. Ei hyvä. Sitten "löysin" maltodekstriinin eli maissitärkkelyksestä valmistetun pitkäkestoisen hiilihydraattijauheen. Sitä sekoitellaan urheilu- tai muuhun juomaan. Koska tankkauksen aikana juominen on tärkeää ehkä tärkeämpääkin kuin syöminen, niin tuo hiilihydraatin nauttiminen juomana on helppoa. Eikä tee niin tanakkaa oloa. Toki ruoka-aikaan syön mielelläni pastaa. Oma tankkaukseni kestää ti-to  ja perjantaina syön normaalia ruokaa. Koko ajan lauantaihin ja kisan alkamiseen yritän juoda paljon ja riittävästi. Näin helteillä se on erittäin tärkeää, kun muutenkin hien mukana poistuu nestettä ja sitä pitäisi olla kehossa varastoituna. Lauantaina ennen Saloon  lähtöä syön vielä kunnon lounaan kotona, koska lähtö on vasta klo 19.00. Edellisinä päivinä katson kuitenkin mitä suuhuni pistän ja yritän varoa vatsaani normaalisti löystyttäviä ruokia. Kahvista on myös usein puhuttu ja jopa kielletty sen juominen. Nykyään juon aina normaalisti aamukahvin, koska se auttaa tyhjentämään suolen ennen koitosta. Lisäksi kahvi sisältää piristävää kofeiinia. Jos kenen vatsa kestää, kahvia on tarjolla usein myös kisan aikana.

Varusteet: Ensimmäiseen 100km:n kisaa lähtiessäni kirjoitin pieneen ruskeaan (ei siis punaiseen) vihkoon mitä pitäisi muistaa ottaa mukaan. Kisan jälkeen lisäsin puutteet. Tein muutamasta kisasta omat sivut vihkoon ja nyt siellä on paikan ja sään mukaiset varusteet valmiiksi lueteltuina.

Vaatteet ja kengät on valmiiksi kokeiltu ja testattu. Ei siis uusia kenkiä tai vaatteita pitkään kisaan. Joskus kuitenkin jopa testatut vaatteet yllättävät. Esim. viimeksi Perniössä päälläni ollut juoksutoppi alkoi hiertämään käsivarsien sisäpuolelta (allien kohdilta). Hihansuun saumat olivat kovettuneet ja rassasivat ihon auki. Se meni harjoittelupaidaksi.

Tavaraa kertyy aika paljon mukaan huomasin, kun tarkastelin tekemääni listaa. Mukaan tulevat huoltopöytä, muovisuoja (sateen varalle) ja geelit ym omat syötävät. Syötävää varaan aina liikaa mukaan, mutta kerron sitten kisan jälkeen mikä taas maistui ja mikä ei.

Tunnelma: Mielestäni hauskaa on, että mitä lähemmäksi kisa tulee, niin meikäläinen muttuu hiljaisemmaksi. Jo muutamia viikkoja ennen kisaa jaksan selittää asioita miehelleni I:lle. Kyllästymiseen asti (mitä hän ei kyllä koskaan näytä). Kisaviikolla jutut vähenee ja ajatukset sitä vastoin tihenee. Tulee mietittyä kaikkea kisaan ja tulevaan juoksuun liittyvää, joten enää ei halua puhua vaan mietiskellä omissa oloissa. Muistan, kun kerran jo vuosia sitten oltiin yhden perhetutun kanssa valmistautumassa Vantaan maratoniin sillai, että tämä kaverimme yöpyi meillä. Oli harvinaisen hiljainen ilta, vaikka tämä kaverimmekin on yleensä hyvin puhelias. Mieheni I:kin sitä silloin ihmetteli, mutta on jo tottunut tähän ihanaan rauhaan. Toista on sitten kisasta palatessa....
Niistä tunnelmista sitten sunnuntaina.

Nyt ei muuta kuin peukalot (varpaatkin) pystyyn ja nautinnollisia kilometrejä keräämään. Autshh!

Auringonlasku v.2011 kisassa

Silloin saimme juosta kuutamossakin