KISARAPORTTI BRR:STA...

...tulee sitten tässä. Vähän tätä matkaa ja juoksua joutui taas "imeskelemään" ennen kuin sain tekstiä aikaiseksi. Muut syyt selviävät, kun luet eteenpäin. Pitkä tarina, mutta pitkät oli matkatkin ; )

Matka:

Matka Västeråsin sujui suunnitelmien mukaan. Mieheni I haki minut matkalaukkuineni aamulla kotoa ja vei Radikonkadun pysäkille hyvissä ajoin. Näin minun ei tarvinnut vetää matkalaukkua n. 2km:ä perässäni. Linja-auto nro 1, joka juuri aloitti ajamaan lentokentälle, tuli melkein ajallaan klo 7.41 pysäkille. Noin tunnin ajon jälkeen olimme lentokentällä. 

Lento oli n. 30min. myöhässä, koska Arlandassa oli voimakas sumu. Pääsimme lähtemään n. klo 10.10Pirkkalasta. Arlandassa siis samaan aikaan, koska Ruotsissa on tunnin aikaero ; )

Mieheni I oli laittanut minulle ohjeet jatkokuljetusta varten. Kävelin terminaalista 5 terminaaliin 4 ja löysin lippumyynnin. Västeråsiin lähti seuraava bussi (866) klo 11.30. Bussia pysäkillä odottaessani söin kioskista ostamaani evästä. 

Bussin ikkunasta otettu kuva

Bussi matka kesti 1,5 tuntia. Matkalla oli kaunista maalaismaisemaa ja paljon esim. hevostiloja.

 

 

 

Ihan kuin Pohjanmaalla

Västeråsissa ostin resastationilta matkalipun (25krn)  paikallisbussiin. Järjestäjien ohjeen mukaan jäin bussista pois Abalbyssä. Löysin Ibis Styles-hotellin, vaikka se olikin vähän puiden takana piilossa. Hotellin väri oli silmiinpistävä.

Yllätyksekseni huone oli aikas karu. Olin valinnut hotellin sen sijainnin vuoksi, mutta kyllä huoneet olivat netissä näyttäneet paljon viihtyisämmiltä.

 

 

Valmistautuminen:

Iltapäivällä tutkin Google Mapsista reittiä kisapaikalle. Joutuisin vähän kiertämään käyttäessäni kevyen liikenteen väylää. Lähdin etsimään paikkaa, joka löytyikin helposti ja matkaan meni 10 min. Paikalla oli muutamia järjestäjien edustajia siivous- ja järjestelytöissä.

Tästä lähdetään metsään

Tästä palataan kierrokselta

Kisapaikalta jatkoin vielä 1,5km:n päähän ICA-markettiin, josta ostin evästä iltaa varten. Tosin illallalla huomasin ettei hotellilla tai lähiympäristössä ole mitään ruokailumahdollisuutta, joten jouduin käveleen uudelleen kauppaan. Päivän ruoka muodostui sitten 1 kpl täytetty patonki, 2 kpl croissant, banaani ja risifrutti.
Illalla pakkasin vaatteita muovikasseihin ja syömistä sopiviin pussukoihin. Ja vielä Skype soitot äidilleni A:lle ja miehelleni I:lle.

Lähellä hotellia ihana idylli

Kisapäivänä heräsin hotellilla klo 6.40 (kello soittamassa 6.45). Aamupesujen jälkeen aamiaiselle: tuoremehua, muroja ja jogurttia, sämpylä juustolla ja kinkulla sekä kahvia. Aamupalalla näytti olevan muitakin juoksijoita. Pakkasin loput tavarat matkalaukkuun ja reppuun.

Lähdin hotlllilta käveleen vähän klo 8.00 jälkeen. Matkalla opastin erästä juoksijaa, kun olin löytänyt eilen shortcut´n (oikopolun) kisapaikalle. Järjestävän seuran Västerås LK-Friidrott´n seuratalo on nimeltään Orientalen ja siellä ilmoittauduttiin. Sain numerolapun (4), SI-chipin ja kisapaidan (ihanan keltainen).

Tuo SI-chip oli sellainen hauska suunnistajille tuttu leimaamislaite. Pieni tappi, jossa kuminauhakiinitys juuressa. Laitoin tähän kuvankin, mutta se sekoitti koko blogin niin, että jouduin aloittamaan uudelleen. Nyt en siis kuvaa uskalla laittaa. Katsoin mallia muilta ja kiinnitin sen ihanasti keskisormeen. Voitte kuvitella miltä se näytti. Ei onneksi ollut iso tappi. Jotkut kokeneemmat olivat ottaneet mukaan kuminauhaviritelmiä, joilla laite oli esim. taskussa kiinni. Chippiä piti sitten käyttää tarkastuslaitteissa aina, kun lähdit kierrokselle, kahdessa kontrollipisteessä ja tullessasi kierrokselta. Hyvä systeemi, koska näin sait väliajat, kierrosajat sekä tauon pituuden lopputuloksiin.

Maaliportti ja huoltoteltta

Hetken katselin ympärilleni ja sitten varaamaan pöytäpaikkaa tavaroilleni huoltoteltasta.

Kaikilla oli paljon tavaraa

Tulin juuri sopivasti, koska sain viimeisen pöydän pään, joka olikin hyvä paikka. Myöhemmin tulleille ei ollut enää kuin maapaikkoja, vaikka yksi pöytä vielä lisättiin telttaan. Tavaraa oli paljon, koska piti olla vaihtovaatteita, omia ruokia ja juomia tarpeen mukaan. 






Kävin naisten pukuhuoneessa wc:ssä ja vaihtamassa juoksukengät. Tapasin siellä Annen, joka oli miehensä Timon kanssa kisassa mukana. Vaihdoimme kuulumiset ja sain muutaman hyvän vinkin.

Kisa ja reitti:

Ensimmäisen kierroksen pääsin juoksemaan Timo M:n kanssa. Sain hyviä vinkkejä reitistä esim. varottavista kivistä ja huomioitavista käännöksistä. Timo myös lohdutti, että muistaisin kyllä leimata, kuten sitten muistinkin :-) ja jos joku leimaus unohtuisi, niin ei siitä diskattaisi, väliaika vain puuttuisi. Yöllä reittimerkit kuulemma näkyisivät hyvin. Ehdimme ensimmäisen kierroksen eli 10M eli 16km:n aikana keskustella monista asioista.

Reitistä kerron omia tuntemuksiani. Alussa siis lähdetään pienen n. 300m metsäpolun jälkeen ulkoilureitille, jota on muutama satametriä. Sitten sukelletaan metsään. Tätä osuutta sanoin metsäiseksi kivikko-juurakko-osuudeksi. Osuus oli 4,5km pitkä, mutta siinä välillä juostiin helppoa metsätietä myöden. Vaikea kulkuista osuudesta oli ehkä vain 1,5km. 4,5km:n jälkeen seuraava tavoite oli 1. kontrollipiste 5,9km:n kohdilla. Kontrollipisteelle juostiin karkea soraista metsätietä myöden. Muutama pieni mäki oli. Ennen kontrollipistettä oli pitkähkö suora, joka kulki peltojen välissä. Suoran jälkeen oli 90° käännös oikealle ja asfalttia myöden kontrollipisteelle. Siellä oli chipin leimaus, urheilujuomaa ja vettä.

Tästä matka jatkui yli Skultunavägenin, joka oli aika vilkas liikenteinen tie. Siinä sai varoa liikennettä. Yöllä rekat taas pelkäsi meidän otsalamppujen valoja. Tien ylityksen jälkeen matka jatkui Svartån-joen rantaa pientä kinttupolkua pitkin. Tämä oli kyllä mukavaa ja kaunista pätkää. Yöllä tosin kylmää. Reitti teki pienen kierroksen ja ohitti siirtolapuutarhan sen aitaa myödäten. Sen jälkeen tuli asfalttiosuus. Tämä osuus kiemurteli jonkin verran ja välillä oli yksi isompi kävelysilta, jonka ohi juostiin. Sen jälkeen jonkin matkan päässä tuli mäki, jonka päällä oli hautausmaa. Tätä mäkeä aina odotin, koska siinä kävelin, join ja tein muitakin huoltotoimenpiteitä tarvittaessa. Reitti kulki jännää koivukujaa myöden. Se näytti kevyenliikenteen väylältä, mutta päivällä autot ajoivat myös sitä myöden. Ja vasemmalla puolella oli koko matkan hautakiviä. 

Tämän koivukujan jälkeen käännyttiin oikealle ja heti vasemmalle ja tultiin toiselle siirtolapuutarhalle. Tämän läpi juostiin hiekkatietä myöden. Matkaa oli n. 1km eli iso alue. Sen jälkeen korkean maantiesillan ali jalankulkusiltaa yli Svartån, taas. Täällä oli erikoisia taloja joen rannassa ja vanhoja rakennuksia (myllyjä). Pelastusrenkaita oli tasaisin välein joen rannassa. Jälleen sillan kautta Svartån yli ja siinä oli 2. kontrollipiste (12,6km), jossa vain vettä tarjolla. Tästä oli siis enää 3,5km kierrosta jäljellä. Kontrollipisteen jälkeen jaksoi aina hyvin juosta 1,5km, jolloin tultiin ison sillan alle. Siinä oli tien ylitys ja vastassa iiiiisoooo nousu. Ensin ne portaat ja sitten oikein jyrkkä pätkä ylös ulkoilualueelle.

Kuva: Per Johansson

Siitä taas metsään ja aluksi pientä polkua kunnes päästiin ulkoilureitille. Siellä vastassa oli kolme pitkää ja jyrkkää ylämäkeä tosin alamäkeäkin oli väsyneille jaloille riittävästi. Kun viimeinen jyrkkä lyhyt alamäki oli juostu, tultiin kevyenliikenteen väylälle, sillan ali, oikealle ja heti puskaan vasemmalle. Nyt oltiin siinä aiemmin kuvassa näkyvällä kierroksen loppusuoralla. Ja ei kun leimaamaan ja huoltamaan.

Toinen kierros  meni mielestäni vähän raskaammin, kun jäin osin yksin juoksemaan. Timo jäi huoltamaan vähän pidemmäksi aikaa kuin minä, joten tiemme erosi. Katsoin tuloslistasta, että 1.kierros vei 1:48 ja huoltoalueella olin vain vajaan minuutin. Tässä vaiheessa vain join ja  jatkoin sitten matkaa. Sain kyllä peesin kahdesta miehestä, kun menivät kanssani sopivaa vauhtia. Heitä tapasinkin usein matkan varrella huoltopisteillä tai toisiamme ohitellessa. Kierros meni kuitenkin hieman nopeammin kuin edellinen.

Kolmas kierros menikin sitten taas ihan hyvin ja mielestäni sain pidettyä hyvää vauhtia. Kivikko-juurakko-osuudella hakkasin kyllä varpaitani kipeästi ja kerran meinasin olla nokillanikin. Olin aloittanut juoksun lyhythihaisella paidalla ja se olikin ihan sopiva, kunnes alkoi hiukan tihkuttamaan. Kierroksen lopuilla mietin, että vaihtaisin paidan kuivaan. Kierros vei taas n 1:48. Matkaa oli tehty 48km. Nyt huoltotauko vei pisemmän aikaa: keräsin tavaroita, menin pukuhuoneeseen, kävin wc:ssä, voitelin jalat ja pakarat Voltarenilla (spiriformis oli vaivannut), vaihdoin kevyen pitkähihaisen juoksupaidan, joka tuntuikin hyvältä. Keräsin vielä pöydältäni geeliä ja tein juomaa pullooni. Kaikki tämä vei 12min.!

Neljännen kierroksen alku sujui taas kivikossa huonosti ja taisin päästellä muutaman suomalaisen kirosanankin hakatessani iso- ja pikkuvarpaita kiviin ja juurakoihin. Oli mukavia ääniä, kun yritti juosta ja aina kuului kops, auh. Välillä, kun sai pidettyä rytmin, meni vähän aikaa hyvin, mutta vain niin vähän aikaa. Tämä kivikossa rämpiminen alkoi tuntua raskaalta ja vähän pelästyin, että joko nyt väsyn. Huomasin sitten, että olihan kilometrejä jo 50 takana, joten pieni väsymys kuuluu asiaan. Onneksi 1.kontrollipisteen jälkeen tuolla joen rannassa alkoi taas kulkemaan. Kierros vei aikaa n. 1:55 eli hidastuu. Huoltotauko 6.min. Olin ottanut nyt mukaan kierrokselle aina 2 x geelin, jotka otin kontrollipisteillä. Tässä vaiheessa minulla oli nälkä joten otin kiisseliä ja leipää. Muuten pärjäsin koko kisan noilla geeleillä ja yritin muuta syödä huoltoalueella. Vaihdoin urheilujuoman jääteehen ja sekin taas piristi. Tässä vaiheessa suositeltiin jo otsalampun mukaan ottoa. Laitoin sen roikkumaan toistaiseksi juomavyöhön.

Viides kierros sujui taas oikein hyvin ja tuntui helpolta. Sen aikana mietin, että pitäisinkö jo pidemmän tauon vai yrittäisinkö kuudetta kierrosta päivän näöllä. Kun viides kierros täyttyi olin iloinen, koska ainakin 50M aika olisi saatu kirjattua. Vaikka tuntui vielä ihan helpolta jatkaa, päätin pitää tauon. Varsinkin kun huoltoalueelle tullessa järjestäjien mies kysyi söisinkö. Tarjolla oli riisiä ja gulassia (!). Olin ollut vähän nälkäinen ja ilman viilenemisestä johtuen tarvitaan enemmän energiaa, joten päätin syödä. Gulassi oli mausteista ja söinkin pääasiassa riisin. Sitten taas pukuhuoneeseen paidan vaihtoon ja muuhun huoltoon. Paidaksi vaihdoin Nykistä ostamani NB:n lämpimän, mutta hengittävän paidan, joka sekin toimi oikein mainiosti. Pitkät hihat lämmittivät käsiäkin niin, että pärjäsin ilman käsineitä. Kierros vei 1:59 ja huoltotauko 16min.

Kuudes kierros lähti taas hyvin liikkeelle, vaikka pimeys oli laskeutunut raskaana. Otin siis otsalampun käyttöön. Kivikko-juurakko-osuus oli vaikea pimeässä. Heti aluksi koin pahan takaiskun, kun kaaduin johonkin kiveen tai juureen. Menin ihan suoraan rähmälleni, siitä vauhdikkaasti vasemmalle kyljelle ja ihan selälleen asti. Molempiin polviin sattui ja vasen jalka vääntyi niin, että pikkuvarvaskin kengän sisällä vääntyi kipeästi. Ensimmäiseksi katsoin tietenkin näkyikö takana otsalampun valoja eli näkikö kukaan. Putsasin vaatteitani ja lähdin jatkamaan matkaa. Koko kroppaa hieman aristi varsinkin polvia ja vasenta säärtä. Kaatumisesta huolimatta tai siitä johtuen kierros sujui hyvin. Tosin koko ajan piti kovasti keskittyä, että näkisi eteensä. Oli noussut voimakas sumu, joka haittasi ainakin minun otsalamppuni tehoa. Koska tarinasta tulee pitkä niin palaan pimeässä juoksemiseen seuraavassa blogissani. Kierros kesti 2:11, joten pimeys haittasi ainakin tuolla kivikossa. Tässä vaiheessa vielä muualla juoksu kulki. Huoltoon meni 14min., koska täytyi käydä tarkastamassa vahingot.

Yöllistä lookia kuva: Per Johansson

Seitsemännellä kierroksella kivikko-osuus ei tuntunut yhtään kivalta. Kroppa kimoili ja muisti edellisen kaatumisen. No, selvitin sen. Säkkipimeässä ja sumussa mentiin edelleen. Nyt oli jo tullut tietty rytmi juoksun ja kävelyn suhteen. Tietyt mäet kävelin ja join samalla. Jos tuntui väsymystä ennen kävelykohtaa, niin jalat vain kummasti veivät. Vaikeampaa oli esim. mäen jälkeen aloittaa uudelleen juoksu. Siksi annoin jalkojen vain takoa menemään. Vauhti tosin hidastui, mutta ei sekään haitannut. Tämä kierros vei  2:20. Matkalla taas päätin vaihtaa vielä kerran vaatteita. Varsinkin peltojen kohdilla oli kylmää ja sumu teki ilmasta kosteaa. Laitoin päälle Craftin kauluksellisen juoksupaidan ja Brooksin juoksutakin. Myös pipan otin, ettei lämpö ja energia karkaisi. Tämäkin tuntui oikein hyvältä yhdistelmältä eikä ollut yhtään liikaa. Huolto 15min.

Kahdeksannella kierroksella edelleen pimeässä, joka alkoi tuntua jo hieman ahdistavalta. Onneksi tunsin reitin jo hyvin eikä eksymisiä sattunut. Kaikki vaan tuli pimeästä niin äkkiä eteen. Vähän jouduin kävelemään enemmän, koska ilmeisesti kaatumisesta johtuen jaloissa tuntui kipua. Kierros kesti jo 2:33 ja taukoa pidin vain 6min.

Yhdeksäs kierros tuntui jo hyvältä, kun tiesi ettei ole enää kuin kierros tämän jälkeen. Vauhti oli hiipunut, muttei ihan niin paljoa kuin olin luullut. Aloin jo hieman laskemaan, että ei mene edes sitä 24 tuntia, jota olin puolivälissä veikannut. Jouduin käymään kaksi kertaa puskassa, joten ainakin riittävästi nestettä olin juonut. Joenrannassa jollakin naisjuoksijalla oli vaikeuksia otsalamppunsa kanssa. Koska aivoni toimivat hieman omituisesti, luulin että hän oli vain käynyt puskassa. Vasta myöhemmin huomaisin ettei takanani näkynyt pitkään aikaan valoa. Sitten huomasin oman lamppuni valon olevan paljon himmeämpi kuin aiemmin. Toisen puskassa käynnin aikana yritin vaihtaa paristoja. Paino sanalla yritin. Eihän ne suostuneet pehmeillä hikisillä käsillä irtoamaan kotelosta. Juoksin siis himmeällä valolla 2.kontrollipisteelle, jossa ystävälliset miehet saivat paristot vaihdettua. Vielä yksi takaisku taphtui, kun ennen portaita minua vastaan tuli nainen susikoiran kanssa ja se hyökkäsi minun kimppuuni. Hermostui ilmeisesti otsalampusta. Onneksi rouskaisi ohi kädestäni, kun nainen kiskaisi sen pois. Kiljahdukseni klo 5 aamulla oli korvia vihlova.  Kuitenkin loppumatka metsätaipaleella sujui hyvin nähdessäni paremmin uusien paristojen avulla. Kierros 2:38(!). Kun tulin huoltoalueelle niin vastassa ollut nainen ilmoitti, että minulla olisi kärkeen 7min. matkaa. Ihan sama. Vasemmassa jalassani oli alkanut kipu ja tutkiessani sitä siinä oli jälki kaatumisesta. Myös molemmat polvet olivat mustelmilla. Päätin kuitenkin juosta loppuun, kun enää kierros oli jäljellä. Lähdin vain 4min. tauon jälkeen matkaan ja unohdin tietenkin voidella jalkoja.

Kymmenes kierros meni jo nousevan auringon valossa, joten otsalamppua ei enää tarvinnut. Laitoin sen jälleen juomavyöhön. Kivikko-juurakko-osuus tuntui kummasti kivemmalta nyt valossa ja viimeistä kertaa. Oli taas helpottavaa, kun näki reitin kunnolla. Ainut asia joka vaivasi oli jalassa tuntuva kipu. Viimeinen kierros vei aikaa 2:28. Maaliin tulin naisista kolmantena ajalla 22:36:25! Eli pääsin tavoitteeseeni eli 22-23 tuntia.
Sain onnittelut muutamilta järjestäjiltä ja kanssakilpailijoilta maalialueella. Sain valita palkinnon ja otin villapipan. Lisäksi minulle tuotiin mitali ja 24 tunnin alituksesta BRR:n vyönsolki.

Vähän iloa latisti kipu jalassa ja pelko mitä sille oli kaatuessa käynyt. Maaliin tultuani laitoin heti kylmäpussin sääreen.
Suihkussa käynnin jälkeen pakkasin tavarani. Sitten söin järjestäjien tarjoamaa grillimakkaraa ja perunasalaattia, joka ihme kyllä maistuikin ihan hyvältä klo 9.00 aamulla. Söimme yhdessä Anne ja Timo M.:n kanssa. Luulin, että hekin jo tulivat maaliin, koska söivät makkaraa, mutta heillä olikin vielä kierros jäljellä. Heidän jatkaessaan matkaa minä jo lähdin taksilla paluumatkalle.

Saalis

 

Tarinasta tuli pitkä, mutta ajattelin sen herättävän kiinnostusta harrastajien joukossa ja antavan vinkkejä tuleviin kisoihin osallistujille. Jatkan vielä hieman seuraavassa blogissa tuosta pimeässä juoksusta, paluumatkasta ja jalan tilanteesta, Autshh! Kiva, jos jaksoit lukea.

KOLME YÖTÄ...

...ja sitten mulla eka 100M eli 100 mailin eli 160km kisa. BRR eli Black River Run juostaan siis 20.-21.9 Västeråsissa, Ruotsissa.

Miksi lähteä Ruotsiin asti juoksemaan 100M? Kertauksen vuoksi ja niille lukijoille, jotka (vasta) nyt löysivät sivuni kerron, että Suomessa piti juosta heinäkuussa Oxroad Ultra Turusta Hämeenlinnaan. Pituutta olisi ollut juurikin tuo 100M. No, tuo kisahan peruttiin ja koska halusin juosta 100M täytyi minun etsiä korvaava kisa. Suomesta niitä ei löytynyt ja DUV:n sivuilta http://statistik.d-u-v.org/calendar.php?type=future&dist=100mi&country=1&cups=all&rproof=0&mode=list&Submit.x=29&Submit.y=8 löytyi sopivia vain tämä Västerås ja Berliini. Berliiniäkin suunnittelin pari iltaa, mutta Västerås vei voiton erinäisistä syistä, joista myöhemmin.

Reitti: 

Black River Run juostaan 16,1 km lenkkeinä, joten 100M:lla kierroksia tulee 10kpl. 

Reittikuvaus:

57% ulkoilureittiä
16% asfalttia
15% pientä soratietä
12% teknistä polkua (maastopolkua)

BRR:n sivuilta: tekninen polku

BRR:n sivuilta:ulkoilureittiä

BRR:n sivuilta: asfaltoitua pyörätietä

BRR:n sivuilta: ulkoilureittiä

BRR:n sivuilta: portaat!

BRR:n sivuilta: tästä maaliin vai vielä kierros?

Huolto:

Päähuoltopiste on aina kierroksen alussa/lopussa.Tarjolla on kaikenlaista ultraravintoa ja -nestettä. Huoltopöydästä saa paikan päällä syödä kuinka paljon jaksaa, mutta mukaan ei saa ottaa muuta kuin vettä. Matkalle pitää varata omia eväitä. Matkan varrella on kaksi (2) kontrollipistettä missä juoksija leimaa itsensä. Kontrollipiste 1:llä (5,9km) leimataan ja tarjolla on vettä ja urheilujuomaa. Kontrollipiste 2:lla (12,6km) samat kuviot. Päähuoltopisteellä on juoksijoille varattu teltasta huoltopisteet, joihin voi jättää vaihtovaatteita, juotavaa ja syötävää yms.

Muuta:

Mielenkiintoista on tuo leimaaminen 3 kertaa joka kierroksella tai oikeastaan 4 kertaa tulee. Lähtiessä kierrokselle tulee leimata, kaksi kertaa matkalla ja taas tullessasi kierrokselta. Tämä siksi, että järjestäjät tietäisivät ketkä juoksijoista ovat kierroksella ja ketkä huollossa tai lepäämässä.

Minua askarruttava asia on pimeässä juokseminen. Tiedonannossa oli, että aurinko laskee klo 19.00 ja metsässä on pimeä n. klo 19.30. Aurinko nousee klo 6.30 eli pimeää on n. klo 19.30-6.00. Vaaditaan siis valaisimia mukaan. Kätevinhän on otsalamppu. Minulla on kaksi ja vielä lisäparistot. Otsalampun testasin vielä Jyväskylässä polkujuoksussa. Tuossa reitin alussa on n. 5km tuota teknistä polkua, joka tuo jonkin verran haastetta varsinkin aamuyöstä, kun luultavasti on jo hiukan väsynyt.

BRR:n sivuilta: km-merkit näkyvät pimeässäkin

Matkasuunnitelma:

Tänään kerroin äidilleni, että tulossa on seikkailuretki, koska jo matka kisaan on aika mielenkiintoinen. Perjantai aamuna mieheni I vie minut bussipysäkille n. 2km:n päähän kotoamme. Pysäkiltä nousen linja-autoon (nysseen) n:ro 1, jolla pääsee nykyään suoraan Leinolasta Pirkkalan lentokentälle. Aikataulukirjan mukaan n.tunnissa. Pirkkalan lentokentältä lähden  klo 9.35 lentokoneella Tukholman Arlandan lentokentälle, jonne saavun klo 9.30 paikallista aikaa. Sitten terminaali 4:sta bussilla Västeråsiin. Västeråsin asemalta, jollain bussilla hotelli Ibikseen. Kuulostaako kunnon matkustamiselta?

Lopuksi:

Huomenna pakataan, pakataan, tuskaillaan, mietitään, puretaan ja taas pakataan. Hermoillaan. Yms. Yritän laittaa, jos mahdollista matkan varrelta tänne jotain jutun pätkää, jos saan kännykällä tai tabletilla onnistumaan. Jos vielä ehdin niin huomenna voi tulla pieni pätkä juttua. Nyt hieman jalkapalloa ja sitten nukkumaan, koska tulevana viikonloppuna univelkaa kertyy.

 

 

Askartelu:

Ehdin tehdä yhden 30-vuotissynttärikortin, jonka vien Ruotsiin mukanani. Kaverini T, joka majoittaa minua paluumatkalla iltapäivän ja kuljettaa Arlandaan yökoneeseen on tilannut minulta sellaisen.

Tuttu malli

Sisäteksti ruotsiksi

Sain valmiiksi ensimmäiset kaksi vauvamyssyä TAYS:n keskosvauvoille ja muille vastasyntyneille tarkoitettuun keräykseen.

JA SITTEN ALKAA KEVENTELY...

...kohti BRR:a eli Black River Run, Västerås, Ruotsi ja edessä 100M. Siis jos joku ei ole jo tämän syksyn tavoitteesta kuullut. Keventely alkaa nyt viimeisen 100km:n viikon jälkeen ja jatkuu ihanasti kohti tavoitetta.

Viikolla huomasin, että keväällä kun lumet sulavat sitä aina innolla odottaa pääsevänsä taas metsäreiteille juoksemaan. Ja kun syksy on tullut kaikki reitit ovat jo niin tuttuja, että melkein kyllästyttää. Onneksi luonnon muutokset vuodenaikojen mukaan ja eläinten seuraaminen tuovat vaihtelua. Niin ja jos hoksaa etsiä uusia reittejä tai löytää vanhoja reittejä uudelleen. Seuraavassa sekä vanhaa että uutta.

Urheilu:

Sähkölinjan huoltoreitti

Maanantai 1.9 Lähdin pitkästä aikaa Kangasalle päin eli Kyötikkälään/Vatialaan juoksemaan. Reitti on aika mäkinen ja noudattelee pitkälti sähkölinjan viertä, koska reitti on myös sähkölinjan huoltotie. Ihailin jälleen maisemia, kun en ollut vähään aikaan juossut täällä.
Sähkölinjalla oli työmiehiä raivaamassa metsää ja myöhemmin huomasin, että he olivat rakentaneet kivistä, risuista ja hanskasta "pelättimen".
Illalla vielä reilu 8km:ä juoksumatolla.

Metsätyömiesten"pelätin"

Tiistai 2.9 Perinteinen 11km:ä Niihaman majalle ja takas. Lenkin kohokohta oli, kun näin palokärjen. Paluumatkalla katselin, kun koivun takaa näkyi ihan mustat siivet. Lähemmäksi päästyäni pääni korkeudelta lähti palokärki lentoon. Se oli kiiltävän musta ja päälaki aivan kirkkaanpunainen. Hymyilin varmaan kuin ääliö jatkaessani matkaa.

Keskiviikko 3.9 Kyötikkälään taas ja lisälenkin kanssa reilu 10km:ä. Aurinko paistoi ja sai nauttia kauniista syyssäästä.
Yhdestä maisemasta minulle tulee aina jotenkin mieleen "Tuntematon sotilas". Tuossa alla kuva kyseisestä maisemasta.

Kuin "Tuntemattomasta sotilaasta"

 Torstai 4.9 Ansaittu lepopäivä. Tosin töissä piti käydä : ).

8/32km

Perjantai 5.9 Viimeinen pitkä lenkki ennen BRR:a. Liekö äitini A:n eilen tarjoamalla maukkaalla maksakastikkeella ollut osuutta asiaan, kun lenkki kulki todella hyvin. Aluksi kävin Vatialan koululla "Kyötikkälä" -reittiä pitkin. Paluumatkan kanssa 18km. Lisäksi Kauppiin päin reilu 7km. Yhteensä n. 32km. Tuntuu, että juoksu paranee aina loppuviikkoa kohden.

Muurahaiskeossa kuhisee

Ilma on kuin morsian

 Lauantai 6.9 Aamusta taas kohti Niihamaa ja vähän ylikin saadakseni n. 16km:ä lenkkiä. Eilisestä pitkiksestä huolimatta alle 6.00min/km keskivauhtia pistelin.

Sunnuntai 7.9 Tänä aamuna Niihaman majalle ja kahden erilaisen lisälenkin ansiosta 15km:ä täyteen. Hauskaa, kun välillä joutuu tekemään lisää ja lisää lenkkiä, kun ei ole valmiiksi suunniteltu riittävästi matkaa. Tai jos kesken kaiken ei haluakaan jatkaa suunniteltua reittiä. Näin kävi tänään.

Viikko 36         juoksua n. 103,5km

Eipä sitä paljon muuta työn ohessa ehtinytkään, mutta olen ihan tyytyväinen tähän viikkoon ja varsinkin tuntemuksiin. Jatkossa lasketellaan kevyesti kohti 20.päivää. Viikolla 37 siis vain 50-60km ja viikolla 38 tuntemusten mukaan. 

Askartelu:

Edelleen "telakalla". Suuret suunnitelmat ovat päässä ja toivottavasti ehdin toteuttamaan ainakin osan, kun juoksu vie vähemmän aikaa. Tosin, kuten jo kerroin, järjestelyt vievät myös aikaa. Toivottavasti jo ensi kerralla on näyttää jotain uutta. Tekeillä on tällä hetkellä "keskospipoja". Otin haasteen vastaan ja olen kutonut tv:tä katsellessa. Tilatut villasukat siis joutuvat vielä hieman odottamaan.          

  

HELPPO VIIKKO VOI OLLA...

...joko helppo tai "helppo". Suunnittelin siis tästä viikosta 35 kilometreiltään helpon viikon. Fyysisesti meni hyvin, mutta nyt ei ilmeisesti pää kestänyt. Siis helposta viikosta tulikin vähemmän helppo??!! Tavoitteena oli n. 80km:ä, mutta jouduin pään kestämättömyyden vuoksi laskemaan kilometrimäärän vähän yli 70km:n. Loppuviikkoa kohti kertyi taas kaikkea muuta ajateltavaa, joten päätin vähentää painetta ja pidin vapaapäivän sunnitelmasta poiketen. Tosin innostuin kuitenkin juoksemaan sunnittelemattomana päivänä ja loppuviikkoa kohden pää "parani" ja juoksu maistui. Seuraava päiväkirjamainen selostus varmaan selventää asiaa.

Maanantai 25.8 Aamulla kohti Niihaman majaa kevyttä palauttavaa hölkkää. Hieman eilinen pitkis tuntui jaloissa, muttei tuntunut hiljaisessa vauhdissa vaikealta. Paluumatkalla sattui hauska tapahtuma. Tulin pienen mutkan takaa, kun näin keskellä reittiä peuran. Se oli kylki minuun päin, mutta myös pää oli kääntyneenä minua kohti. Se oli selvästi kuullut askeleeni ja odotti mitä tuleman pitää. Minäkin vaistomaisesti vähän jarrutin, vaikkei vauhtia ollutkaan. Pari sekunttia katsoimme toisiamme silmiin ja sitten peura ponkaisi ojan yli metsään. Se meni vain n. 10 metrin päähän ja katsoi olisinko vaarallinen vai vaaraton. Kun jatkoin matkaa, se jäi rauhallisesti paikoilleen metsään. Kyllä se aina sykähdyttää, kun "törmää" noinkin tavalliseen eläimeen juoksulenkillä.

Tiistai 26.8 Vapaapäivä kului aamusta Ikeassa käynnillä. Iltapäivällä satoi, joten hyppäsin juoksumatolle. Jolkottelin siinä 15,5km alle 6min/km vauhtia. Mieheni I kävi oikein ulkona lenkillä. Sade oli tauonnut välillä ja hän ei malttanut odottaa juoksumatolle pääsyä. Juoksun jälkeen kokosin Ikeasta ostamani lipaston ja siinä menikin loput mehut naisesta. No, suihkun jälkeen pääsin valmiiseen ruokapöytään. 

Keskiviikko 27.8 Perinteinen Niihama-lenkki 11km:ä ennen perinteistä iltavuoroa. Juoksin hieman rivakammin kuin maanantaina, muttei niin kuin eilen. Keskivauhti 6:09/km.

Torstai 28.8 Kävin hierojalla ja vaikka iltaohjelma peruuntuikin, niin en jaksanut lähteä lenkille. Mielessäni sorvasin ohjelmaa uusiksi.

Perjantai 29.8 Aamuvuorosta ajoissa kotiin, mutta vieläkin oli väsähtänyt olo. Lisäksi keskeneräiset hommat painoivat mieltä. Päätin, että teen hommat ensin ja katson sitten jääkö aikaa ja haluja lenkille. Ei jäänyt. Siis tästä viikosta tulisi sitten vähän helpompi kuin olin suunnitellut. Kummasti helpotti, kun olin asian päättänyt ja sisäistänyt.

Lauantai 30.8 Aaamuvuoron jälkeen lähdimme appeni T:n 75-vuotis syntymäpäiville. Oli oikein mukavat kahvittelut ja kiva nähdä perhettä ja ystäviä. Söin aika huolella kaikkia herkkuja ja kakkuakin santsasin. Kuitenkin lähdin vielä illalla klo 19.45 lenkille. Ilma oli raikas ja hieman kostea. Ulkoilijoita ei juurikaan enää näkynyt. Liekö venetsialaiset vetäneet ihmiset juhlimaan. Hyvällä fiiliksellä vedin 10km:ä.

Sunnuntai 31.8 Tällä viikolla tullut tehtyä hyviä ratkaisuja. Nuo kaksi lepopäivää tekivät lauantain ja sunnuntain juoksuille hyvää. Tänään en lähtenyt heti aamuvuoron jälkeen juoksemaan, vaan söin ensin pasta-aterian. Sen päälle lepäilin ja luin Aamulehden. 25 km:n lenkille lähdin vasta vähän klo 17 jälkeen. Otin juomavyön vyötärölle ja juoksin ensin pitkästä aikaa Kauppiin ja tietysti takaisin. Lisäksi tein vielä 7km:n lisälenkin saadakseni tuon 25km:ä täyteen. Lenkki sujui ihan hyvin keskivauhdin ollessa 6:07min/km. Otin mukaan hieman kävelyäkin eli aina juodessa kävelin pätkän matkaa. Se kyllä auttaa jalkoja jaksamaan.

Viikko 35      Juoksua 74km
                      Pyöräilyä (en merkkaa kun en muista)

Suunnitelmissa on siis ensi viikko 36 kova viikko= yli 100km
                                             viikko 37 keventelyä = 60km
                                             viikko 38 kisaviikko = muutama lenkki

Sunnuntai-iltana klo 22.30 sanoin miehelleni I:lle, että 3 viikon päästä istun kisan jälkeen Arlandan lentokentällä ja toivottavasti en ole tän huonommassa kunnossa. Autshh!

Askartelu:

Tällä viikolla sain aikaiseksi vain yhden syntymäpäiväkortin (appeni T:n) ja yhdet villasukat. Nekin molemmat jäi kuvaamatta, joten ei ole edes todisteita tai mitään näytettävää.
Joulukortteja jo kyseltiin. Päässäni on muutama uusi malli, mutta voi olla etten ennen Black River Runia ehdi toteuttamaan. Vaikka juoksumäärä vähenee, niin matkan ja juoksun suunnitteleminen vie varmaan kaiken ajan. Niin ja töissäkin pitää urakoida noiden matkapäivien tekemiseksi. Tosin yläpäälle tekisi hyvää, jos ehtisi vähän näperrellä. Ainakin puikot täytyy panna heilumaan, jos vähän tv:tä katselee. Sain villasukkatilauksen työkaverilta. Kaksi paria vaaleanpunaisia villasukkia koko 38.

p.s. Onpa tylsän näköinen sivu, kun ei ole kuvia. Täytyy terästäytyä ja ottaa kamera tai kännykkä taas mukaan. Ja muistaa napsia kuvia.