KUIN PIENTÄ UNELMAA...

...nyt tuntuu, että elää saan. Jep! Aurinko paistaa risukasaan, vaikka välillä sateleekin. Kaksi unelmaa on täyttymässä tämän vuoden syksyllä ja ensi vuoden keväänä. Ja molemmat liittyvät urheiluun.

Ensimmäinen unelman täyttyminen liittyy kylläkin penkkiurheiluun. Lähdemme Lontooseen katsomaan Crystal Palacen ja ManUnited´n välistä jalkapallo-ottelua. Mieheni I on Eaglesien ikiaikainen kannattaja ja minä Red Devilsien. Keväällä 2013 jännitimme mieheni I:n kanssa Eaglesien nousua valioliigaan ja sen he tekivät. Aloimme heti suunnittelemaan matkaa joukkueiden väliseen otteluun. Eipä onnistunut kaudella 2013/2014. Työvuorot ym. syntymäpäiväreissut eivät antaneet myöten. No, tänä keväänä toivottiin, että Eaglesit pysyisivät valioliigassa ja niinhän he puhtaasti tekivät. Sijoitus oli 10. sija. Kun valioliiga julkaisi otteluohjelman heinäkuussa, huomasimme iloksemme, että lokakuun lopussa olevaan Crystal Palacen ja ManUnited´n väliseen otteluun meillä olisi mahdollista päästä. Mukaamme lähtevät siskoni M ja sen mies P. Tätä kirjoittaessani meillä on jo liput otteluun tilattuna, lennot ja hotelli varattuna.

Toinen unelma täyttyy 24.04.2016 myös Lontoossa. Silloin juostaan London Marathon ja minä olen mukana. Sain paikan Vetikko Travelin järjestämälle maratonmatkalle. Olen yrittänyt päästä virallista kautta juoksemaan maratonin jo n.10 vuoden ajan. Hakuprosessi on helpottunut vuosien mittaan, mutta pääsy itse maratonille on tosi vaikeaa. Muistan (on todisteet tallella) lähettäneeni ensimmäisen hakemuksen kirjallisena ja sain kieltävän pahoittelukirjeen järjestäjien johtajalta. Sittemmin olen herännyt aikaisin aamulla tietokoneen ääreen, kun ilmoittautuminen on avattu. Pari vuotta sitten ilmoittautuminen suljettiin 9h 51min. avaamisen jälkeen. Silloin aamusta töissä olleilla oli tosi huonot mahdollisuudet edes ehtiä ilmoittautua. Tänä keväänä järjestäjät pitivät ilmoittautumista auki maanantaista perjantaihin! Voitte vain kuvitella sitä hakemusten määrää. Joku on arvioinut, että hakijoita olisi 100 000 ja paikkoja n. 36 000. Ja paikoista suurin osa on hyväntekeväisyysjärjestöille. Minulla on siis hakemus sisällä järjestäjille, mutta laitoin taas Vetikollekin "hakemuksen" vetämään. Vetikko Travel on siis ainut suomalainen matkatoimisto, joka on saanut paikkoja maratonille. Tänä vuonna paikkoja on 15. Luultavasti ne taas ensin arvottiin, koska paikasta kiinnostneilla oli n. viikko aikaa ottaa paikka vastaan. Kun sähköposti tuli alkoi sydämeni sykkimään, mutta jouduin ja jouduimme mieheni I:n kanssa muutamia päiviä miettimään sekä laskemaan onko tämä mahdollista. Arvaatte varmaan, että tällainen spesiaalimatka ei ole ihan halpa. Mitään ei saa, jos ei uskalla, älä jätä huomiseen minkä voit tehdä tänään, unelmat ovat toteuttamista varten... Siinä minun todisteluani. Ja otin paikan vastaan. Mieheni I järjesti itselleen "huoltajamatkan" omatoimimatkana, joten saan kannustajan ja kokemuksen jakajan mukaani.

Urheilu: 

Kuten jo arvaatte akilles on ollut jo parempi. No, parempi ja parempi. Sillä pystyy juoksemaan sellaisia 60-70km:n viikkoja kivutta. Ainut, että kovempia vauhteja ei tunnu kestävän. Alkuviikosta tein sellaisen vain 6km:n minulle kova vauhtisen juoksun ja siinä alkoi hieman tuntumaan arkuutta akilleksessa. Myöskään mäkivetoja en ole uskaltanut kokeilla. Ehkä ensi viikolla?

Eli 60-70km:n viikkoja ja lihaskuntoharjoittelua. Vielä, kun ehtisi pyöräillä. Nyt, kun tuo työmatka on hiukan liian pitkä, ei tule tuota hyötypyöräilyäkään. 

 Askartelu:

Tämä osio on nyt tällaisessa vaiheessa, että vain keskeneräistä tehtävää ja näytettävää löytyy. Työn alla on käsitöitä, joita pystyy ja ehtii tekemään tv:tä katsellessa. Posti toi uuden satsin askartelutarvikkeita. Remontin jälkeen porraskuilumme valokuvagalleria vaatii päivitystä. Ja pääsin aloittamaan vauvan peiton tekoa. Siinä harrastusta vähäksi aikaa. Autshh!

Kortteja varten

Huivin tekele

Kuvagalleria uudistuu

Vauvan peitto