VOI AKILLEKSEN KANTAPÄÄ...

... tai sitten ei. Ei vaan, hyvin mulle kävi. Seuraavassa selviää akillekseni salaisuus. Kai?

Pääsin siis vihdoin ortopedille. En halua olla mainostava bloggari, mutta on paljastettava, että palasin Terveystalon ortopedi Harri Lehtiniemen vastaanotolle. Ehkä valintaan vaikutti se, että viime vuonna hän antoi minulle juoksuluvan Espoon 24 tunnin kisaan, kun kävin silloin koipiani näyttämässä (kts. http://www.autshh.blogspot.fi/2014/02/happy-happy-happy.html  ). Asiaan vaikutti myös se, että alkuvuodesta käydessäni toisella tutulla urheilulääkärillä, sain mielestäni hieman välinpitämätöntä kohtelua. Mielestäni Lehtiniemi ymmärtää tällasen keski-ikäisen naisjuoksijankin tuskan, kun on jokin ongelma, joka estää juoksun. Hänen vastaanotollaan kun käy ihan oikeitakin urheilijoita

Minut haastateltiin ja jalka tutkittiin. Koska liikkuvuus oli hyvä eikä kipua väännellessä tuntunut, vaan ainoastaan painellessa kantapään sisäpuolta, päädyttiin seuraavaan diagnoosiin. Ilmeisesti akilleksessa on ollut pieni repeämä, mutta nyt ongelmana oli lähinnä kantakalvon ja akilleksen kiinnityskohta kantapäässä, joka ilmeisesti tulehtuu. Lehtiniemi ehdotti kortisonia. Hän kysyi ensin onko minulle laitettu koskaan kortisonia. Kerroin, että vajaa 10 vuotta sitten samaisen jalan ulkosyrjän kehräsluun eteen jänteeseen tullut tulehdus hoidettiin kortisonilla. Hän vielä kysyi, laitetaanko nyt kortisonia. Minä olin suostuvainen, koska edellisellä kerralla se oli auttanut. Toisaalta, jos näin helpolla pääsisin olisin helpottunut. Arvaatte varmaan ettei pistokset, joita kaksi, olleet ihan kivuttomia. Aika kova kohta tuo mihin pistokset annettiin (kts kuva). Purin hammasta ja vastailin sujuvasti, kun ortopedi kyseli samalla jotain.

Punaisten nuolien alla pistoskohdat. Jos tarkasti katsoo, niin huomaa akilleksen turvotuksen juuri tuon vasemman puoleisen nuolen alapuolelta alkaen. Siinä on tuollainen kynnys ja sitten pullistuma.

Pari päivää rauhallisesti ja sitten saisi taas treenata. Mutta punoitusta ja turvotusta pistoskohdissa piti seurata, ettei pistoskohtiin tule tulehdusta. Mietimme vielä mistä tuo vaiva tulee ja yhteistuumin päätimme kokeilla tukipohjallisia. Kerroin, että mieheni I on saanut n. 2 vuotta jatkuneeseen kantapään kipuun avun tukipohjallisista. Itse en ole aiemmin niihin oikein uskonut, mutta nyt, kun lähipiirissä on todisteita niin...

Ortopedin lausunto

Koska olen perusteellinen ihminen, ainakin joskus, niin päätin vielä panostaa juoksutulevaisuuteeni ja varasin ajan Askelklinikalle, jossa olin käynyt pari vuotta sitten (http://www.autshh.blogspot.fi/2013_11_01_archive.html ). Blogini ihan selvästi alkaa toistaan itseään...
Ajattelimme, että Petri Väyrynen saisi vielä tarkastaa askelluksen ja katsoa onko tukipohjallinen tarpeen.

Otin sitten luvalla varman päälle ja pidin 4 päivän juoksutauon ja tein vain kerran kahvakuulatreenin sinä aikana. 

Eka lenkki kortisonipistoksen jälkeen oli KIVUTON! Koko lenkin ajan kuulostelin, koska se iskee, muttei iskenyt. Ainoastaan nuo pistoskohdat olivat arat aika pitkään. Nyt kaksi viikkoa kortisonin jälkeen juoksu on edelleen kivutonta, mutta olen huomannut, ettei akilles tykkää liikkumattomuudesta tai kylmästä. Minun pitää edelleen venytellä akillesta päivittäin. Myös pohjelihaksista pitäisi saada kiristykset pois. Olen huomannut, että aamuisin akilles kiristää, mutta lämmetessään ja venyessään tuntemus menee ohi. Samoin huomasin eräänä päivänä, että jos jalat ovat kylmät - akilles ei tykkää. Summa summarum: akilles venyttelyt, lihashuolto ja sukat (myös kompressiosukat) ovat nyt aktiiviohjelmassa.

Olen juossut sellaista n. 40km/vk ja tehnyt kahvakuulaa toistaiseksi. Kun nyt tähtäimessä on se Lontoo Marathon niin olen suunnittelemassa loppuvuoden ohjelmaa. Siihen palaan varmaan tässä syyskuun aikana. Seuraavassa kirjoituksessa kerron teille uudesta harrastuksestani, josta toivon olevan myös hyötyä jatkossa juoksijaurallani.

Askartelu:

Olen saanut jopa jotain aikaiseksi askartelussakin. Aiemmin esittelin teille kissakortteja, joita oli neljä erilaista. Tässä toiset neljä samaa sarjaa. Ja näitä kaikkia olen tehnyt 4 kpl eli myynnissä on 32kpl kissakortteja.

Kissat maidolla

Kissa ja rasia

Kissat leipomassa

Kissa ja rusetti

Raivatakseni tilaa tulevalle joulukorttirupeamalle, olen päättänyt valmistaa kaikkia projektikortteja eli keskeneräiset valmiiksi. Toivon saavani kaikkia malleja muutamia kappaleita varastoon. Aihioita kyllä on!

Vauvanpeittokin valmistui, tosin se on vielä höyryttämättä, mutta laitan siitä nyt kuitenkin kuvan. Älkää kertoko vauvan äidille, että se on HÄNELLE!

Vauvan peitto

 

KUIN PIENTÄ UNELMAA...

...nyt tuntuu, että elää saan. Jep! Aurinko paistaa risukasaan, vaikka välillä sateleekin. Kaksi unelmaa on täyttymässä tämän vuoden syksyllä ja ensi vuoden keväänä. Ja molemmat liittyvät urheiluun.

Ensimmäinen unelman täyttyminen liittyy kylläkin penkkiurheiluun. Lähdemme Lontooseen katsomaan Crystal Palacen ja ManUnited´n välistä jalkapallo-ottelua. Mieheni I on Eaglesien ikiaikainen kannattaja ja minä Red Devilsien. Keväällä 2013 jännitimme mieheni I:n kanssa Eaglesien nousua valioliigaan ja sen he tekivät. Aloimme heti suunnittelemaan matkaa joukkueiden väliseen otteluun. Eipä onnistunut kaudella 2013/2014. Työvuorot ym. syntymäpäiväreissut eivät antaneet myöten. No, tänä keväänä toivottiin, että Eaglesit pysyisivät valioliigassa ja niinhän he puhtaasti tekivät. Sijoitus oli 10. sija. Kun valioliiga julkaisi otteluohjelman heinäkuussa, huomasimme iloksemme, että lokakuun lopussa olevaan Crystal Palacen ja ManUnited´n väliseen otteluun meillä olisi mahdollista päästä. Mukaamme lähtevät siskoni M ja sen mies P. Tätä kirjoittaessani meillä on jo liput otteluun tilattuna, lennot ja hotelli varattuna.

Toinen unelma täyttyy 24.04.2016 myös Lontoossa. Silloin juostaan London Marathon ja minä olen mukana. Sain paikan Vetikko Travelin järjestämälle maratonmatkalle. Olen yrittänyt päästä virallista kautta juoksemaan maratonin jo n.10 vuoden ajan. Hakuprosessi on helpottunut vuosien mittaan, mutta pääsy itse maratonille on tosi vaikeaa. Muistan (on todisteet tallella) lähettäneeni ensimmäisen hakemuksen kirjallisena ja sain kieltävän pahoittelukirjeen järjestäjien johtajalta. Sittemmin olen herännyt aikaisin aamulla tietokoneen ääreen, kun ilmoittautuminen on avattu. Pari vuotta sitten ilmoittautuminen suljettiin 9h 51min. avaamisen jälkeen. Silloin aamusta töissä olleilla oli tosi huonot mahdollisuudet edes ehtiä ilmoittautua. Tänä keväänä järjestäjät pitivät ilmoittautumista auki maanantaista perjantaihin! Voitte vain kuvitella sitä hakemusten määrää. Joku on arvioinut, että hakijoita olisi 100 000 ja paikkoja n. 36 000. Ja paikoista suurin osa on hyväntekeväisyysjärjestöille. Minulla on siis hakemus sisällä järjestäjille, mutta laitoin taas Vetikollekin "hakemuksen" vetämään. Vetikko Travel on siis ainut suomalainen matkatoimisto, joka on saanut paikkoja maratonille. Tänä vuonna paikkoja on 15. Luultavasti ne taas ensin arvottiin, koska paikasta kiinnostneilla oli n. viikko aikaa ottaa paikka vastaan. Kun sähköposti tuli alkoi sydämeni sykkimään, mutta jouduin ja jouduimme mieheni I:n kanssa muutamia päiviä miettimään sekä laskemaan onko tämä mahdollista. Arvaatte varmaan, että tällainen spesiaalimatka ei ole ihan halpa. Mitään ei saa, jos ei uskalla, älä jätä huomiseen minkä voit tehdä tänään, unelmat ovat toteuttamista varten... Siinä minun todisteluani. Ja otin paikan vastaan. Mieheni I järjesti itselleen "huoltajamatkan" omatoimimatkana, joten saan kannustajan ja kokemuksen jakajan mukaani.

Urheilu: 

Kuten jo arvaatte akilles on ollut jo parempi. No, parempi ja parempi. Sillä pystyy juoksemaan sellaisia 60-70km:n viikkoja kivutta. Ainut, että kovempia vauhteja ei tunnu kestävän. Alkuviikosta tein sellaisen vain 6km:n minulle kova vauhtisen juoksun ja siinä alkoi hieman tuntumaan arkuutta akilleksessa. Myöskään mäkivetoja en ole uskaltanut kokeilla. Ehkä ensi viikolla?

Eli 60-70km:n viikkoja ja lihaskuntoharjoittelua. Vielä, kun ehtisi pyöräillä. Nyt, kun tuo työmatka on hiukan liian pitkä, ei tule tuota hyötypyöräilyäkään. 

 Askartelu:

Tämä osio on nyt tällaisessa vaiheessa, että vain keskeneräistä tehtävää ja näytettävää löytyy. Työn alla on käsitöitä, joita pystyy ja ehtii tekemään tv:tä katsellessa. Posti toi uuden satsin askartelutarvikkeita. Remontin jälkeen porraskuilumme valokuvagalleria vaatii päivitystä. Ja pääsin aloittamaan vauvan peiton tekoa. Siinä harrastusta vähäksi aikaa. Autshh!

Kortteja varten

Huivin tekele

Kuvagalleria uudistuu

Vauvan peitto