... eli oli ihmeellistä juosta maraton Lontoossa. Kaikki sujui ennen ja jälkeen kisan hyvin ellei loistavasti, joten unelman täyttymisestä tuli hieno kokemus. Seuraavassa pitkä ja kuvauksellinen kertomus pitkään odotetusta pitkästä matkasta.

La 23.4 Saapuminen, Expo ja illan valmistautuminen

Lento oli ihan ajallaan Heathrow'n lentokentällä. Passintarkastus, matkalaukun nouto ja kohti tuloaulaa, jossa kuskimme odotti Vetikko Travel - kyltin kanssa. Saatuamme joukkomme kasaan matkanjohtajamme Paula johdatti meidät ulos ja hetken päästä istuimme pikkubussissa matkalla kohti maraton expoa.

Matka sujui aluksi nopeasti moottoritiellä, mutta juutuimme ruuhkiin, koska kuljettajamme oli päättänyt näyttää meille nähtävyyksiä. Huomasin kohta, että olimme tutulla alueella Kensingtonissa ja ajelimme pitkin Cromwell Roadia. Ohitimme Natural Museumin (Luonnontieteellisen museo) ja kohta olimmekin Knightbridgellä Brompton Roadilla ohittamassa Harrodsia. Ja sitten aivan ytimeen Trafalgar Squarelle ja jumiin ruuhkaan. Matkamme toiselle puolelle Lontoota vei kaikkiaan melkein kaksi tuntia. Expohan oli ExCel London messu- ja näyttelykeskuksessa, Royal Victoria Dockissa.

Expon sisäänkäynti

Sovimme, että voimme viettää paikalla vajaan tunnin ja tapaisimme pysäköintipaikalla klo 12:30. Kävelimme yhdessä sisälle valtavaan halliin, jossa ensin oli muutamia ruokapaikkoja ja sitten itse alueelle.

Sisääntuloaula

Isossa aulassa oli numerolappujen hakupaikat, jotka oli selkeästi merkattu. Oversearunners (=ulkomaalaiset juoksijat) saivat numeronsa aivan viimeiseltä tiskiltä oikeasta reunasta.

60069

Kun menin jonoon siinä oli n. 20 ihmistä, mutta jono jaetiin nopeasti naapuritiskien kesken, joten alle 10 minuutissa olin jo tiskillä. Tarvittavat paperit ja kitbag (=tarvikekassi) löytyivät vaivatta. Sain selkeät ohjeet. Ainut yllätys oli, että juoksukenkään laitettava chippi piti vielä hakea eri paikasta. Suuntasin chipin hakuun, joka sekin meni jonottamatta. Siitä kulkeuduin itse expon myyntialueelle. Huh hulinaa. Väkeä oli ja markkinatouhua. Olin aivan eksyksissä ja huolissani miten osaisin ja ehtisin ajoissa autollemme. Taivalsin eteenpäin ja huomasin, että useiden myyntipisteiden kassoille oli valtavat jonot. Siinä pälyillessäni löysin New Balancen myyntipisteen ja tein elämäni nopeimman juoksukenkäostoksen: ostin miehelleni I:lle NB1080:t. Aikaa meni n. 5min.

Osasin sitten kuitenkin ulos ja kohta olimme taas koko joukko odottamassa bussiamme. Matkamme jatkui hotellille, jonne jätimme matkalaukut ja naapuriin ravintola Salieriin syömään. Fetajuustosalaatti, lasagne ja tiramisu maistuivat "tankkaajille".

Katsoin vähän tavaroita huomiseksi valmiiksi ja lähdimme pubiin katsomaan jalkapalloa Everton-ManU (FA-cup). Sen jälkeen menimme vielä katsomaan musikaalia Sunny Afternoon, joka kertoi The Kinks`n tarinan. Mahtava musikaali, jonka aikana (2,5h) en juurikaan muistanut jännittää huomista maratonia. Hotellilla järjestin taas tavarat aamua varten ja klo 23:30 olimme sängyssä. Sain nukuttuakin aika hyvin, kun mieheni I oli varmistamassa aamuheräämisen.

Numerolappu, juoksuvyö ja kitbag

Su 24.4 Se SUURI London Marathon päivä

Herätys klo 5:15 ja aamupalalle heti aamupesujen jälkeen. Hotelli oli hyvin varautunut maratoonareihin, koska meitä oli myös Ranskasta, Yhdysvalloista ja Etelä-Afrikasta. Kaikkea mahdollista ruokaa oli tarjolla puurosta black puddingiin (veripalttu). En syönyt ylikylkieni vaan suht´koht normaalin aamiaisen, koska kokemuksesta tiedän, että pönkkö vatsa on huono aloitus.

Rentoa?!

Aloitin pukemiset ja rasvaukset hyvissä ajoin. Päädyin lopulta Asicsin capreihin, kompressiosukkiin ja NB:n pitkähihaiseen paitaan, josta saisi hihat ylös, jos ilma lämpenisi yli luvatun 8 asteen. Ehdin vielä vähän aikaa lepuuttaa jalkoja ennen lähtöä.

Kohti juna-asemaa

Meillä oli kokoontuminen hotellin aulassa klo 7:10. Olimme kyllä aika resupekkoja, jota nauroimmekin toisiamme katsoessamme. Minäkin olin vetänyt juoksuvaatteiden päälle juoksu-urani alkuaikojen juoksupuvun, jonka aioin hylätä keräysvaatteisiin lähtöpaikalla. Lisäksi laitoimme vielä sadetakkeja päälle, koska vielä vähän ripsotti vettä. Lämpötila oli vain +3 astetta, joten sadetakki myös lämmitti.

Kävelimme Charing Crossin juna-asemalle ja pääsimme helposti vielä istumaan junassa. Juna kolkutteli n 35min. kohti Blackheathin asemaa. Juna-asemalta oli n. 1km:n kävelymatka Greenwich Parkiin, jossa lähtöalueet sijaitsevat. Kävelimme suuren nurmikentän reunaa ja osa juoksijoista oikaisi nurmikon poikki.

Nurmikentän poikki lähtöpaikalle.

Paula jätti meidät sinisen lähtöportin luo ja palasi takaisin, koska ei aikonut tänään juosta. Laitoin You Tube -linkin, jossa lyhyt video lähtöalueelta https://youtu.be/H7A3QBxnXYA

Lähtöpaikalla lämmittelyvaatteissa

Tuossa videon lopussa näkyvä Female Urinal oli naisten seisoma-wc! Siellä jaettiin "sorsa", joka näytti suppilolta ja jota olisi pitänyt osata käyttää housut nilkoissa. Onneksi löytyi tavallisetkin bajamajat ja vielä ilman jonoa, kun lähtöön vajaa 1,5h. Käyskentelin alueella ja törmäsin matkakaveriin, jonka kanssa sitten aloimme vähentämään vaatteita hyvissä ajoin ja suuntasimme kohti lähtökarsinaa n.35min ennen starttia.

Lähtökarsinani oli siis numero 5. Olin toivonut aiemmin lukemani perusteella alle 6:n lähtökarsinaa ja tämä olikin juuri sopiva. Koska menimme ajoissa paikalle, ajatuksella, että "on ihan sama missä sitä seisoo", ei lähtökarsinassa ollut vielä paljon väkeä. Edessämme näytti odottelevan 3:30h -jänis, oho!, mutta takanamme karsina 6:ssa olikin jänis ajalle 4:00h eli siis hyvä lähtöpaikka.

Hetki ennen lähtöä luovuin vielä sadetakista ja vesipullosta, jotka heitin tien sivuun. Järjestäjä kävi vielä antamassa viimeiset ohjeet tavaroiden heittelemisestä ja muiden juoksijoiden varomisesta sekä kehoitti nauttimaan. Yht´äkkiä joukkomme tiivistyi eteenpäin ja sitten tasan klo 10:00 LÄHTÖLAUKAUS.

Juoksijajoukko lähti KÄVELEMÄÄN eteenpäin huutaen innosta ja minusta tuntui ettemme pääse koskaan vauhtiin. Lähtöviivalla laitoimme juoksumittarit käyntiin (tai ne laittoivat, jotka osasivat) ja siitä jo pääsimmekin vähän hölkkäämään. Tunnelma oli upea heti alusta, koska lähtöviivan jälkeen oli tuotu katsomoita, joissa väki kannusti meitä kiitettävän äänekkäästi. Minä tietenkin hymyilin kuin Hangon keksi, kuten melkein koko matkan ajan.

Pääsimme siis juoksemaan muutaman satametriä ja sitten stop! Tie oli kavennettu, ilman syytä kuten yksi jenkkijuoksija harmitteli, mutta kohta jo pääsimme vauhtiin takaisin. Ja sitä vauhtia riitti. Minusta tuntui, että porukka vei mennessään. Kannustajia oli heti reitin alkuunkin runsaasti. Tuntui, että varsinkin "toispuol jokkee" eli Thamesin eteläpuolella lähiöalueilla tämä oli tapahtuma.

Juoksin muiden mukana ehkä liian lujaa, mutta ajattelin näin saavani takaisin alun hitauden. Vajaan mailin jälkeen joukkoomme liittyivät vihreältä lähtöalueelta lähteneet juoksijat buuauksien saattelemana. Ja seuraavaksi vajaan 3 mailin kohdilla punaiset liittyivät seuraamme. Sitä väen määrää tiellä ja tienvierellä. Katsojia oli koko matkan ja äänekästä porukkaa. Sain oman mittarini käyntiin vasta n. 1km juoksun jälkeen, koska olin painanut Start-näppäintä liian kevyesti. Tämä ei haitannut yhtään, koska pian opin katsomaan mailipylväitä ja vertailemaan aikaa.

Kiersimme Greenwichistä itään sellaiset 10km. Katsojien joukossa oli apljon lapsia ja jakelinkin läpsyjä mielelläni ojennettuihin käsiin. Mieltäni lämmitti yksi pieni n. 4 vuotias tyttö, joka läpsyssä antoi käteeni nallekarkin. Olin siitä niin iloisesti yllättynyt, että hymyni venyi entisestään ja taisi olla sitten jo koko Suomen lahden levyinen. Maistui muuen hyvältä. Se oli se ensimmäinen karkki ja kohta karkin jakajia oli kymmenittäin. Erilaisia kipollisia erilaisia karkkeja ojenneltiin juoksijoille. Kiva tapa auttaa juoksijoita.

Noin 10km:n kohdilla saavuimme Cutty Sarkille eli historialliselle museolaivalle. Siinä kyllä meinasi tulla tippa silmään, kun rata kiersi laivan ja yleisön kannustus oli korvia huumaavaa. Tässä kohdassa on aina paljon hyväntekeväisyysjuoksijoiden kannustajia ja muuta yleisöä.

Tower Bridge Kuva: London Maraton

Ehkä eniten odotin 20 km:n kohtaa ja saapumista Tower Bridgelle. Kun silta aukesi eteen ja näin nuo upeat kaaret, ei askel olisi voinut olla sen kevyempi ja hymy taas leveämpi. Onhan se uljasta juosta ajorataa pitkin yli tämän minulle niin rakkaan sillan. Tähyilin ympärilleni, kuten kuvasta huomaa, koska mieheni I saattoi olla tällä kohtaa katsomassa. Tosin hän oli ruuhkan takia hieman myöhästynyt, joten ei ollut vielä paikalla.

Tower Bridgen jälkeen reitti kääntyi taas itään ja minulle vieraammalle alueelle. Puoli matka oli n. kilometri sillan jälkeen. Liekö jotain psyykkistä, kun olimme ohittaneet odotetun sillan ja tulimme mielestäni hieman "tylsälle" alueelle, niin tunsin ensimmäiset väsymyksen oireet n. 25km:n kohdilla. Kun ohitimme 28km:n pylvään harmittelin hetken väsymystäni jo ennen maagista 30km:n "muuria". Onneksi kannustus täälläkin oli jatkuvaa. Vaikka yläpää puutui, niin ilokseni jalat vain rullasivat muiden mukana. Olin pysynyt 3:45- jäniksen matkassa useita kilometrejä, mutta ilmeisesti hän oli juossut vähän hiljaa, koska nyt jäin siitä selvästi. Seuraavaksi minut tavoitti vihreiden 4:00h-jänis. Hänkin välillä jätätti minut, mutta loppumatkalla (n.8km) tulimme vuorovetoa.

Hieman oli taiteilua juomien kanssa, koska vesi oli lämpötilasta (viileä) johtuen kylmää ja tuntui vatsassa epämiellyttävältä. Epäilin jossain vaiheessa imeytymistä ja otin yhden suolatabletin. Vesi- ja urheilujuomapisteitä oli riittävästi, jos ei ylikin matkan varrella.

Tehtyämme tuon n. 15km:n lenkin Isle of Dogs´n ja Poplarin kautta tulimme takaisin Tower Bridgen luo. Hieman ennen sitä reitti muuttui kaksisuuntaiseksi ja näimme ne 14 mailin (vasta) kohdilla olevat vastaantulevat juoksijat, kun me olimme jo reilun 21 mailin kohdilla.

Seuraava tähtäin oli 23. mailipylvään kohdilla, koska siitä olisi enää 4,8km:ä matkaa pitkin ihanaa Thames-joen vartta. Hieman ennen tätä minulla oli vaikeuksia energioiden kanssa. Tunsin voimakasta näläntunnetta, mikä on minulle ominaista maratoneilla. Otin yhden hedelmäsokeripastillin ja sitä imeskellessäni tulin urheilujuomapisteelle ja otinkin urheilujuomaa, jonka avulla piristyin.

Se 23.mailin pylväs oli odotettu ja siitä aloitin loppukirin. Yritin päästä niin lujaa kuin mahdollista varsinkin, kun huomasin jättäneeni hieman tuota 4:00h-jänistä ja olisi vielä mahdollisuus 4h:n alitukseen.

Meillä oli viimeinen treffipaikka mieheni I:n kanssa sovittu Cleopatra´s Needlen kohdille ja siellä hän minut pongasikin. Tulen kuviin keskellä juoksijoita vähän ennen sitä 4.00h-jäniksen viiriä keltapaitaisen miehen takaa. https://youtu.be/aHDDVjA7UZk