torstai 22. toukokuuta 2014

LUUSERIA MINUSTA....

... ei sitten Kokkolassa tullut, mutta lähellä oli. Seuraavassa siis raportti ensimmäisestä ulkoratojen 12h kisastani.

Aamulla mieheni I herätteli minut klo 6:10 tultuaan yövuorosta. Aamupuuron söin ja pakkasin eväät ja loput tavarat laukkuihin. Nysset kulkivat harvakseltaan näin lauantaiaamuna, joten klo 7:05 autolla rautatieasemalle. Join siellä vasta aamukahvin. Juna oli ihan ajallaan ja menomatka sujui nopeasti (2h 20min.).

Kokkolan rautatieasemalta oli vain n. 1km:n kävely urheilutalolle. Matkalla turkulaiset ohittivat minut autoillaan ja näin kaimani Jaanan sieltä heiluttavan. Kävin ensin hakemassa numerolapun ja chipin. Huoltosuora oli aivan urheilutalon vieressä ja siellä oli valmiiksi huoltopöytiä myös meille, joilla ei omaa pöytää ollut mukana. Ja niitä pöytiä oli riittävästi. Jaoimme pöydän kolmen juoksijan kesken, kun ei kellään ollut paljon tavaraa.

Sitten vaatteiden vaihtoon. Turkulaiset olivat jo juoksuvaatteissa, joten pukuhuoneessa oli uusia tuttavuuksia. Neuvoja kyseltiin, vanhoista kisoista keskusteltiin ja tutustuttiin. Päätin laittaa ikivanhat Asiksen caprit (taas), koska illalla ilma viilenisi enkä halua vaihtaa juoksuhousuja. Caprit myös tukevat lihaksia paremmin kuin lyhyet. Paidaksi tietysti seuran hihallinen juoksupaita. Mietin pitkään säärystimiä, mutta laitoin ne kumminkin, vaikka ovatkin kovin kuumat. Tällä kertaa laitoin aika moneen paikkaan vaseliinia, vaikka olin eilen itseni hyvin rasvannut.

Infotilaisuus
Seuraavaksi olikin jo infotilaisuuden aika (klo 11:30). Marko kertoi, että olemme ensimmäisen Kokkola Ultra run´n ensimmäiset osanottajat, joka on aina mielenkiintoinen asia jatkoa ajatellen. Jos esimerkiksi alkaa kerätä joitain kisoja niin niistä voi saada jonkin arvonimen. 








Kohta taas mennään!
Lähtöön oli Markon puheen jälkeen enään muutama hetki. Kipaisin pukuhuoneesta chipin, numerolapun ja kassini. Kassin toimitin huoltopöydän alle ja sitten lähtö viivalle. Kuten kuvasta huomaa aurinko räkitti (paistoi) kirkkaasti. Onneksi olin muistanut ottaa mukaan aurinkovoiteen.







Juoksu lähti rivakasti liikkeelle, kuten aina. Pari kierrosta yritin sovittaa vauhtia suunnittelemaani, mutta hieman kovempaa mentiin. Muutenkin suunnitelmat menivät uusiksi, koska pian huomasin, että lämpötila ja kova tuuli vaatisivat enemmän juomista ja suoloja. Jotta pystyisin kävelemään juodessani suunnittelin aluksi tahtia 3 kierrosta juosten ja sitten juoden kävelyä 200m. Kun juomista piti saada nopeammin oli tahti 2/1 ja välillä piti ottaa juomista joka toisella kierroksella. 


Vielä jaksetaan jutella

Muilta juoksijoilta tuli välillä vetoapua, kun vauhti oli sopiva. Tässä juostaan 6 h juoksijan kanssa rupatellen. Kisoissa on aina kiva nähdä vanhoja tuttuja ja tutustua uusiin tulokkaisiin.







Vaikeuksia alkoi taas tulla jo aikaisessa vaiheessa eli kun oli juostu vasta vajaa kolme tuntia. Jalat valahtivat aivan voimattomiksi. Tuo tekee aika kivaa päälle, kun alkaa miettimään, että kisaa jäljellä 9 tuntia! Muutamien kierrosten jälkeen tajusin, että NESTETTÄ. Tuo kova tuuli kuivatti iholta hien ja aikaan sai petollisesti aikaan nestevajauksen. Tämän asian kanssa tappelivat melkein kaikki juoksijat. Yritin juoda jopa kaksi mukillista kerralla ja huolehtia, että se myös imeytyi (suolaa). Kävin wc-tiloissa juostuani 3h20min. Varsinaisesti ei ollut tyhjentämisen tarvetta, mutta kokeilin irtoaako mitään. Samalla sain pestyä hiet naamasta ja se piristikin juoksua vähäksi aikaa. Vähitellen jalat taas alkoivat hieman toimia ennen kuin sitten jäykistyivät. Ennen klo 18.00sta, kun 6h juoksijat lopettaisivat, kävin uudelleen virkistäytymässä wc -tiloissa.

Ilmasta johtuen useat 6h-juoksijat jäivät ennätystavoitteistaan kuten huppujuoksija Janne Klasila ja ystäväni/kaimani Jaana. Osa 6h -juoksijoista jäivät kannustamaan meitä muita.

Minulla juoksu oli aika vaikeaa etureisien jäykistymisen vuoksi. Siis ensin ne olivat voimattomat ja sitten jäyksityivät(?!). Kello 19.00 aikaan kävin vaihtamassa kengät (Brooks Ghoust 6) ja sukat. Se auttoikin ja juoksu luisti paremmin ainakin tunnin verran. Kun aurinko alkoi laskemaan, niin ilma hieman viileni ja tilanne alkoi helpottamaan. Juoksuuni vaikutti se, että huomasin tavoitteeni luisuvan saavuttamattomiin. Kun vauhti hiipui aloin jo epäillä edes 100km:n saavuttamista. Oikeastaan olin aivan varma, etten edes siihen kykene. No, kanssajuoksijat ja huoltajat kannustivat ja vähän "painostivatkin" minua. Lisäksi mietin, että minsuta tulisi omien mittapuideni (kts. edellinen blogi) mukaan luuseri.




Iltatunnelma suntin kierrolla
Loppua kohti (klo 24.00) juoksuni parani ja tunnelmat auringon laskiessa olivat tosi kauniit. Kun jäljellä oli pari tuntia aloin laskemaan, että olisi pienen pieni mahdollisuus tuon 100km:n ylittämiseen. Jalat eivät kyllä ottaneet mitään tietoisia käskyjäni vastaan, mutta jostain aivojen tahdosta riippumattomasta osasta käskyt kuitenkin välittyivät ja ne liikkuivat. Hoin itselleni tuota luuserimantraa ja kun juomavälitkin pitenivät sain ripeämmin kerättyä kierroksia.




Lopulta otin 6 kierroksen mittaisen loppukirin. Se olisi siinä ja siinä ehtisinkö. Marko antoi minulle lopetuskapulan kolmannella kierroksella käteen. Kannustus oli kova järjestäjien ja huoltajien puolesta, vaikkei kaikki huomanneet mitä yritin. Joka kierroksella vilkaisin tulostaulua ja niin vain metrit karttuivat n. 856m/kierros. Viimeinen kierros ja sitten piti vielä saada 300m päälle. Sekin meni ja aikaa oli vielä 2min. Siinä ajassa sain vielä sinniteltyä n.300m.
Lopputulos 100,686km! Ei ihan luuseri.



Saalis
Huonosta tuloksesta johtuvaa pettymystä lievensi naisten sarjan voitto ja voitto myös koko 12h -kisassa. Lisäksi 100km:ä on aina 100km:ä. Muiden kannustuspuheet tuntuivat myös mukavilta. 













Summa summarum:

+ kisa erittäin hyvin järjestetty ja hyvä reitti
+ pään kestäminen loppukiriin asti
+ vatsa kesti kohtuullisesti
+ B -tavoite täyttyi ja se 100km

- liian vähän ulkoilua ennen kisaa
- liian lyhyet pitkät lenkit
- energian saanti
- lämmönkesto

Vinkit:
Suolaista evästä pitäisi saada mukaan. Energiat loppuvat, kun ei oikein mikään maistu. Kisan jälkeen kotona löysin jääkaapista maksamakkaraa ja riisipiirakoita, jotka maistuivat niin hyviltä, että mietin niitä kisaeväiksi. Vaatii kylmälaukun mukaan ottamista. 
Huoltaja olisi hyvä olla, jos tavoitteellinen kisa. Silloin tosin pitäisi olla hyvä suunnitelma juomisista syömisistä. Nämä mietintä myssyyn.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti