sunnuntai 10. tammikuuta 2016

KEVYESTI JATKUU...

... The Aim Towards London Marathon eli toinen viikko on sujunut kaikin puolin kevyemmin kuin ensimmäinen viikko. Liekö johtunut kropan tottumisesta vähän enenevään ja parempaan treeniin vai "valkoisten" jättäminen vähemmälle. Siis raporttia...

The Aim Towards London Marathon:

Muistin virkistämiseksi viikon ohjelma alla.

Viikko 2




Toteuma:

Ma 4.1  Ohjelman mukaan
               Pidin oikean lepopäivän eli totaalilepo liikunnasta
Ti 5.1     Ohjelman mukaan
               48min., 8km, 6:00min./km (vähän pidennetty juoksu)
Ke 6.1    Ohjelman mukaan
               50min., 8,31km, 6:00min./km + jooga 1h
To 7.1    Ohjelman mukaan
               10min.ER    6:15min./km
                5min.TR     5:30min./km
                2,5minER   6:15min./km
                5min.TR     5:15min./km
                2,5min.ER  6:15min./km
                5min.TR     5:15min./km
                2,5min.ER  6:15min./km
                10min.SR    6:00min./km
                 = 42,5min 7,22km
Pe 8.1   1h15min LR (siirto sunnuntailta)
              81:24min., 13km, 6:15min./km
La 9.1   Ohjelman mukaan
              15min.ER 6:15min./km
              10min.TR 5:15min./km
              5min.ER  6:15min./km
              10min.HR 6:00min./km 3%nousulla
              15min.ER 6:15min./km
              = 55min., 9,14km         
Su 10.1  Rest or cross train. Core&streching (perjantailta)
              Jooga 45min.

Yhteensä: 45,67km 6h20min.

Kuten alussa mainitsin tämä toinen viikko kulki jo kevyemmän tuntuisesti, kuin edellinen viikko. Olen pitänyt vauhdin maltillisena ja päättänyt lisätä vauhtia vasta helmikuun alusta. Jos kuitenkin tuntuu, että hyvin jaksaa niin vauhteja voin lisätä jo aiemminkin. Liikunnan lisääminen toi viime viikolla väsymisen, mutta tämä viikko meni jo ihan tottuneesti. Ainostaan sunnuntaille siirretyn pe lepo tai voimailu/venyttely/keskivartalo -harjoittelun kevensin pelkäksi joogaksi ilman ensin suunnittelemaani kahvakuulatreeniä. Varoin hiukan kipeytynyttä vasenta polvea. Kipua ei ei enää illan aikana tuntunut ainakaan lepotilassa.

 

 

Tipaton ja Herkuton:

Tänään tulee 10 päivää täyteen tätä projektia, joka kuulostaa ihan AA-kerholta. Ja ilman alkoa tässä on oltukin ; ).  Tämä on sujunut aivan hyvin ilmeisesti siksi, että olemme olleet vain kotona eikä kyläily- tms. reissuja ole ollut. Maanantaina kävin äitini A:n luona. Söimme lämpimät voileivät ja kahvin kanssa äiti oli leiponut omenapiirakan, josta jouduin kieltäytymään. Onneksi äiti oli tehnyt sen karppaajareseptillä, joten siskoni M voi sillä herkutella myöhemmin. Ihmisille muodostuu helposti "koukkuja" ja tunnustan itse olevani helposti koukuttuva. Tällä hetkellä olen koukussa kivennäisveteen/vichyyn ja punaisiin jouluomenoihin. Omenoita olen syönyt jo marraskuulta asti ja jatkan kunnes ne loppuvat. Mieheni I kertoi kauoasta tullessaan, että paikallisesta kaupastamme ne jo ovat loppumassa, koska paikkaa oli pienennetty. Hinta on ollut 0,98€/kg, joten eivät ole olleet hinnalla pilattuja. Oikein mehukkaita ja makeita tosin pinnassa voimakas "vaha". Omenan syön yleensä illalla kotona ollessani tai klo 2:00 yövuorossa välipalaksi! "Omena päivässä pitää lääkärin loitolla!"

Koukuttavat jouluomenat


p.s. Kävin vaakalla perjantaina iltapäivällä ja tulos oli -2,2kg. Tosin vuoden viime päivinä tuli mässäiltyä joululahjaksi saatuja karkkeja, joten ainakin tuo 1kg menee sen piikkiin.

 

Askartelu:

Pitäisiköhän tuo väliotsikko jo muuttaa jotenkin kattavammaksi, kun olen sisältänyt tuohon otsikkoon kaikki käsillä tehtävät hommelit. Sain siis yhdet tilatut säärystimet postiin maanantaina. Ne ovat samanlaiset, kun jo aiemmin täällä on ollut kuvia. Työn alla edelleen ne sukkamalliset. Ensi viikolla kuva niistä.

Innostuin taas rakentamaan valokuvaseinää portaikkoomme ja sainkin muutamia uusia ja uudistettuja kuvia seinälle. Aikamoinen askartelu noissakin on, kun ensin käsittelee kuvat (Photoshop), tulostaa, laittaa kehyksiin ja ripustaa seinälle. Laitan pari kuvaa uusista tauluista. Mukana ihana ystävältä jouluulahjaksi saatu tekstillinen taulu, joka mukavasti rikkoo pelkkää valokuvatauluseinää.




Pääsin myös taas kortin tekoon. Siskoni M tarvitsi ystävälleen syntymäpäiväkortin ja pyysi minulta sellaisen. Innostuin tekemään ihan uniikin kortin. On aina kiva tehdä kortti, jollekin tietylle ihmisellle, jonka tuntee, koska silloin voi kohdistaa kortin koristelut juuri saajaa ja antajaa ajatellen. Niin tässäkin kortissa.















 












Palataanpa asiaan viikon päästä ja silloin taas viikkoraporttia projekteista!
           

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti