lauantai 29. elokuuta 2015

VOI AKILLEKSEN KANTAPÄÄ...

... tai sitten ei. Ei vaan, hyvin mulle kävi. Seuraavassa selviää akillekseni salaisuus. Kai?

Pääsin siis vihdoin ortopedille. En halua olla mainostava bloggari, mutta on paljastettava, että palasin Terveystalon ortopedi Harri Lehtiniemen vastaanotolle. Ehkä valintaan vaikutti se, että viime vuonna hän antoi minulle juoksuluvan Espoon 24 tunnin kisaan, kun kävin silloin koipiani näyttämässä (kts. http://www.autshh.blogspot.fi/2014/02/happy-happy-happy.html  ). Asiaan vaikutti myös se, että alkuvuodesta käydessäni toisella tutulla urheilulääkärillä, sain mielestäni hieman välinpitämätöntä kohtelua. Mielestäni Lehtiniemi ymmärtää tällasen keski-ikäisen naisjuoksijankin tuskan, kun on jokin ongelma, joka estää juoksun. Hänen vastaanotollaan kun käy ihan oikeitakin urheilijoita

Minut haastateltiin ja jalka tutkittiin. Koska liikkuvuus oli hyvä eikä kipua väännellessä tuntunut, vaan ainoastaan painellessa kantapään sisäpuolta, päädyttiin seuraavaan diagnoosiin. Ilmeisesti akilleksessa on ollut pieni repeämä, mutta nyt ongelmana oli lähinnä kantakalvon ja akilleksen kiinnityskohta kantapäässä, joka ilmeisesti tulehtuu. Lehtiniemi ehdotti kortisonia. Hän kysyi ensin onko minulle laitettu koskaan kortisonia. Kerroin, että vajaa 10 vuotta sitten samaisen jalan ulkosyrjän kehräsluun eteen jänteeseen tullut tulehdus hoidettiin kortisonilla. Hän vielä kysyi, laitetaanko nyt kortisonia. Minä olin suostuvainen, koska edellisellä kerralla se oli auttanut. Toisaalta, jos näin helpolla pääsisin olisin helpottunut. Arvaatte varmaan ettei pistokset, joita kaksi, olleet ihan kivuttomia. Aika kova kohta tuo mihin pistokset annettiin (kts kuva). Purin hammasta ja vastailin sujuvasti, kun ortopedi kyseli samalla jotain.


Punaisten nuolien alla pistoskohdat. Jos tarkasti katsoo, niin huomaa akilleksen turvotuksen juuri tuon vasemman puoleisen nuolen alapuolelta alkaen. Siinä on tuollainen kynnys ja sitten pullistuma.


Pari päivää rauhallisesti ja sitten saisi taas treenata. Mutta punoitusta ja turvotusta pistoskohdissa piti seurata, ettei pistoskohtiin tule tulehdusta. Mietimme vielä mistä tuo vaiva tulee ja yhteistuumin päätimme kokeilla tukipohjallisia. Kerroin, että mieheni I on saanut n. 2 vuotta jatkuneeseen kantapään kipuun avun tukipohjallisista. Itse en ole aiemmin niihin oikein uskonut, mutta nyt, kun lähipiirissä on todisteita niin...

Ortopedin lausunto


Koska olen perusteellinen ihminen, ainakin joskus, niin päätin vielä panostaa juoksutulevaisuuteeni ja varasin ajan Askelklinikalle, jossa olin käynyt pari vuotta sitten (http://www.autshh.blogspot.fi/2013_11_01_archive.html ). Blogini ihan selvästi alkaa toistaan itseään...
Ajattelimme, että Petri Väyrynen saisi vielä tarkastaa askelluksen ja katsoa onko tukipohjallinen tarpeen.

Otin sitten luvalla varman päälle ja pidin 4 päivän juoksutauon ja tein vain kerran kahvakuulatreenin sinä aikana. 

Eka lenkki kortisonipistoksen jälkeen oli KIVUTON! Koko lenkin ajan kuulostelin, koska se iskee, muttei iskenyt. Ainoastaan nuo pistoskohdat olivat arat aika pitkään. Nyt kaksi viikkoa kortisonin jälkeen juoksu on edelleen kivutonta, mutta olen huomannut, ettei akilles tykkää liikkumattomuudesta tai kylmästä. Minun pitää edelleen venytellä akillesta päivittäin. Myös pohjelihaksista pitäisi saada kiristykset pois. Olen huomannut, että aamuisin akilles kiristää, mutta lämmetessään ja venyessään tuntemus menee ohi. Samoin huomasin eräänä päivänä, että jos jalat ovat kylmät - akilles ei tykkää. Summa summarum: akilles venyttelyt, lihashuolto ja sukat (myös kompressiosukat) ovat nyt aktiiviohjelmassa.

Olen juossut sellaista n. 40km/vk ja tehnyt kahvakuulaa toistaiseksi. Kun nyt tähtäimessä on se Lontoo Marathon niin olen suunnittelemassa loppuvuoden ohjelmaa. Siihen palaan varmaan tässä syyskuun aikana. Seuraavassa kirjoituksessa kerron teille uudesta harrastuksestani, josta toivon olevan myös hyötyä jatkossa juoksijaurallani.

Askartelu:

Olen saanut jopa jotain aikaiseksi askartelussakin. Aiemmin esittelin teille kissakortteja, joita oli neljä erilaista. Tässä toiset neljä samaa sarjaa. Ja näitä kaikkia olen tehnyt 4 kpl eli myynnissä on 32kpl kissakortteja.

Kissat maidolla

Kissa ja rasia
Kissat leipomassa

Kissa ja rusetti



































Raivatakseni tilaa tulevalle joulukorttirupeamalle, olen päättänyt valmistaa kaikkia projektikortteja eli keskeneräiset valmiiksi. Toivon saavani kaikkia malleja muutamia kappaleita varastoon. Aihioita kyllä on!

Vauvanpeittokin valmistui, tosin se on vielä höyryttämättä, mutta laitan siitä nyt kuitenkin kuvan. Älkää kertoko vauvan äidille, että se on HÄNELLE!

Vauvan peitto
 


2 kommenttia:

  1. Kiva kuulla, että kantapääsi on parempi :) kisukortit on suloisia ♥ nähdään ip ;)

    VastaaPoista