VOI AKILLEKSEN KANTAPÄÄ...

... tai sitten ei. Ei vaan, hyvin mulle kävi. Seuraavassa selviää akillekseni salaisuus. Kai?

Pääsin siis vihdoin ortopedille. En halua olla mainostava bloggari, mutta on paljastettava, että palasin Terveystalon ortopedi Harri Lehtiniemen vastaanotolle. Ehkä valintaan vaikutti se, että viime vuonna hän antoi minulle juoksuluvan Espoon 24 tunnin kisaan, kun kävin silloin koipiani näyttämässä (kts. http://www.autshh.blogspot.fi/2014/02/happy-happy-happy.html  ). Asiaan vaikutti myös se, että alkuvuodesta käydessäni toisella tutulla urheilulääkärillä, sain mielestäni hieman välinpitämätöntä kohtelua. Mielestäni Lehtiniemi ymmärtää tällasen keski-ikäisen naisjuoksijankin tuskan, kun on jokin ongelma, joka estää juoksun. Hänen vastaanotollaan kun käy ihan oikeitakin urheilijoita

Minut haastateltiin ja jalka tutkittiin. Koska liikkuvuus oli hyvä eikä kipua väännellessä tuntunut, vaan ainoastaan painellessa kantapään sisäpuolta, päädyttiin seuraavaan diagnoosiin. Ilmeisesti akilleksessa on ollut pieni repeämä, mutta nyt ongelmana oli lähinnä kantakalvon ja akilleksen kiinnityskohta kantapäässä, joka ilmeisesti tulehtuu. Lehtiniemi ehdotti kortisonia. Hän kysyi ensin onko minulle laitettu koskaan kortisonia. Kerroin, että vajaa 10 vuotta sitten samaisen jalan ulkosyrjän kehräsluun eteen jänteeseen tullut tulehdus hoidettiin kortisonilla. Hän vielä kysyi, laitetaanko nyt kortisonia. Minä olin suostuvainen, koska edellisellä kerralla se oli auttanut. Toisaalta, jos näin helpolla pääsisin olisin helpottunut. Arvaatte varmaan ettei pistokset, joita kaksi, olleet ihan kivuttomia. Aika kova kohta tuo mihin pistokset annettiin (kts kuva). Purin hammasta ja vastailin sujuvasti, kun ortopedi kyseli samalla jotain.

Punaisten nuolien alla pistoskohdat. Jos tarkasti katsoo, niin huomaa akilleksen turvotuksen juuri tuon vasemman puoleisen nuolen alapuolelta alkaen. Siinä on tuollainen kynnys ja sitten pullistuma.

Pari päivää rauhallisesti ja sitten saisi taas treenata. Mutta punoitusta ja turvotusta pistoskohdissa piti seurata, ettei pistoskohtiin tule tulehdusta. Mietimme vielä mistä tuo vaiva tulee ja yhteistuumin päätimme kokeilla tukipohjallisia. Kerroin, että mieheni I on saanut n. 2 vuotta jatkuneeseen kantapään kipuun avun tukipohjallisista. Itse en ole aiemmin niihin oikein uskonut, mutta nyt, kun lähipiirissä on todisteita niin...

Ortopedin lausunto

Koska olen perusteellinen ihminen, ainakin joskus, niin päätin vielä panostaa juoksutulevaisuuteeni ja varasin ajan Askelklinikalle, jossa olin käynyt pari vuotta sitten (http://www.autshh.blogspot.fi/2013_11_01_archive.html ). Blogini ihan selvästi alkaa toistaan itseään...
Ajattelimme, että Petri Väyrynen saisi vielä tarkastaa askelluksen ja katsoa onko tukipohjallinen tarpeen.

Otin sitten luvalla varman päälle ja pidin 4 päivän juoksutauon ja tein vain kerran kahvakuulatreenin sinä aikana. 

Eka lenkki kortisonipistoksen jälkeen oli KIVUTON! Koko lenkin ajan kuulostelin, koska se iskee, muttei iskenyt. Ainoastaan nuo pistoskohdat olivat arat aika pitkään. Nyt kaksi viikkoa kortisonin jälkeen juoksu on edelleen kivutonta, mutta olen huomannut, ettei akilles tykkää liikkumattomuudesta tai kylmästä. Minun pitää edelleen venytellä akillesta päivittäin. Myös pohjelihaksista pitäisi saada kiristykset pois. Olen huomannut, että aamuisin akilles kiristää, mutta lämmetessään ja venyessään tuntemus menee ohi. Samoin huomasin eräänä päivänä, että jos jalat ovat kylmät - akilles ei tykkää. Summa summarum: akilles venyttelyt, lihashuolto ja sukat (myös kompressiosukat) ovat nyt aktiiviohjelmassa.

Olen juossut sellaista n. 40km/vk ja tehnyt kahvakuulaa toistaiseksi. Kun nyt tähtäimessä on se Lontoo Marathon niin olen suunnittelemassa loppuvuoden ohjelmaa. Siihen palaan varmaan tässä syyskuun aikana. Seuraavassa kirjoituksessa kerron teille uudesta harrastuksestani, josta toivon olevan myös hyötyä jatkossa juoksijaurallani.

Askartelu:

Olen saanut jopa jotain aikaiseksi askartelussakin. Aiemmin esittelin teille kissakortteja, joita oli neljä erilaista. Tässä toiset neljä samaa sarjaa. Ja näitä kaikkia olen tehnyt 4 kpl eli myynnissä on 32kpl kissakortteja.

Kissat maidolla

Kissa ja rasia

Kissat leipomassa

Kissa ja rusetti

Raivatakseni tilaa tulevalle joulukorttirupeamalle, olen päättänyt valmistaa kaikkia projektikortteja eli keskeneräiset valmiiksi. Toivon saavani kaikkia malleja muutamia kappaleita varastoon. Aihioita kyllä on!

Vauvanpeittokin valmistui, tosin se on vielä höyryttämättä, mutta laitan siitä nyt kuitenkin kuvan. Älkää kertoko vauvan äidille, että se on HÄNELLE!

Vauvan peitto

 

TOIVEITA HERÄTTÄVÄÄ...

... vuoristorataa olen nyt menossa alamäkeen. Eli koska koko kevät on ollut tällaista vuoristorataa tarkoittaen yhtä lupauksia antavaa viikkoa ja heti perään jokin takaisku, niin nyt tuntuu hieman helpolta alamäeltä. Olen pystynyt juoksemaan n. 5 päivänä viikossa sellaiset 40-50km. Eihän tuo ole "entiselle" ultraajalle mikään määrä, mutta olen kuitenkin tyytyväinen, kun pääsen vähänkin juoksemaan. Ja lisäksi pyöräilyä, kahvakuulaa, vatsalihstreeniä jne.

Lohduttavin juttu on se, että jos pystyy nousemaan varpaille, akilles ei ole revennyt. Minä pystyn. Kuten yhdelle kaverille ja kai jo teillekin olen selittänyt, treenit vie nykyään aikaa vaikkei matkaa kerry. Kun joka treenin jälkeen ( ja ennenkin) täytyy tehdä kaikkea muuta huoltavaa kuten voimaa, venyttelyjä, teippausta, jääpalaa, muuta kylmää yms.

Tänä vappuna meidän perhe käytti jääpaloja vain akilleksen jäähdyttämiseen. Kokeilen tuotakin "vanhassa vara parempi ohjetta". Siis jääpalalla sivellään akilleksen (tai muutakin kipeää) aluetta. Jäähdyttää paremmin kuin kylmä vesi tai suihku. Kaikki aseet käytössä. 

Kinesioteippi

 Ostin taas kinesioteippiäkin ja sehän toimii. Olen siis edelleen tämän vankka kannattaja. Jaa, että mihin se Airheel katosi. No, se alkoi painamaan toisista paikoista niin, että päätin kokeilla kevyempää tukea ja tuo kinesioteippaus toimii.






Sitten satsasin juoksukenkiin. Luin Juoksija-lehdestä Adidas Ultra Bootseista. Siinä kerrottiin, että ovat akillekselle hyvät juoksukengät. Lisäksi monet juoksijatutut olivat kehuneet muita Addun Boots malleja. Minun ensimmäiset juoksukenkäni olivat Adidakset, mutta vuosien myötä hain vähän kevyempiä juoksukenkiä ja hylkäsin Addut. Ne juuret, ne juuret. Olen maaliskuusta metsästänyt noita kenkiä. Suomessa ovh 190€! Katselin maaliskuussa Lontoostakin, mutta siellä sama hinta. Sitten Suomesta ei edes saanut. Nettikaupoissa joko kalliit tai kokoa ei ollut.

Adidas Ultra Boots

No, tiistaina postilaatikosta löytyi upouudet Addut. Wiggleltä 163€ ja postitus Suomeen ilmainen. Illalla kinesioteippaus ja juoksumatolle kokeilemaan. Mikä pettymys. Koko juoksun (7km) ajan akilles oli kuin tulessa. Koska kenkä istuu kuin sukka, voi olla että kanta kuitenkin painaa akillestani. Ei auta kuin kokeilla ulkona vielä muutamia kertoja.

Brooks Ghost6

Pakko on mainostaa yhtä juoksu-urani parasta ostosta. Mitenkään leuhkimatta törmäsin näihin ihanaisiin Brookseihin New Yorkin  Running Center-kaupassa. Ostin aika nopeasti pienen kokeilun jälkeen. Hinta oli jotain 60-70€ . Näihin olen ollut niin tyytyväinen, että tilasin toiset samanlaiset myöhemmin netistä alennusmyynnistä. Ja mikä parasta nämä ovat tällä hetkellä parhaat juoksukengät ajatellen akillestani. Ne toiset ovat olleet vain juoksumattokäytössä, joten niillä voi vielä juosta muutamia satasia ulkona.








Tämän päivän kuuma kysymys ja mietinnän aihe on ollut tulevana sunnuntaina 3.5 juostava Pyynikkijuoksu. Uskallanko lähteä? Kunto ei ole mikään loistava vähien kilometrien ja kovien harjoitusten (mäkivedot, vedot yms.) puuttuessa. Juoksussa on kovia mäkiä ylös sekä alas. Kestääkö akilles? Mutta se Pyynikkijuoksun tunnelma, kevään ensi kisa, tuttujen tapaaminen ja sehän on vain 10km:ä. Jos sunnuntaina tuleville vieraille sopii, että emäntä on kotona vasta kello 13 jälkeen, niin luultavasti olen lähtöviivalla. Tulos on varmaan huono, mutta kokemus hieno.

Askartelu:

Blogi on ollut hieman telakalla, kuten juoksijakin. Mutta jotain askarteluja olen saanut aikaiseksi. Laitan tähän muutamia jo vähän vanhempiakin.

Kaikenlaisia koristeita

Vakiasiakkaani tilasi vielä yhdet ylipolven säärystimet. Koska hän ei osannut päättää millaiset koristeet näihin tehtäisiin, tein kolmet. Yhdet mustat tupsut, yhdet musta-valkoiset tupsut ja kukkakoristeet. Noista kukkakoristeista tuli mielestäni niin kivat, että päätin tehdä sillä idealla ihan omaa desingia olevat säärystimet. 

Pienille tytöille

Nämä on pienille tai nuorille tarkoitetut säärystimet, jossa tuo kukkakoriste on omalla desingilla kiinnitetty. Näitä tulossa lisää... Jos joku kiinnostuu, niin varastossa 2 paria.








Korttirintamalla on ollut muutamia tilaustöitä, jotka lähtivät maailmalle vähän kiireellä. Itse taas innostuin kovasti kissakorteista, joita tein useita ja materiaalia on useimpiinkin. Seuraavalla kerralla ihanaisia kukkakortteja esillä!

Kissa ja sydän

Kirsikkapuussa

Cupcakes

Kissat ruukuissa

VUOSI ALKOI HYVIN...

...mutta taas tuli takaiskua. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut blogitapoihin kuuluu positiivisuus. Mutta miten kirjoitat urheiluun liittyvää blogia, jos et pääsee liikkumaan. No, aloitetaan siitä positiivisesta ajasta....

Urheilu:

Vuosi siis alkoi hyvän motivaation ja suunnitelmallisuuden merkeissä. Esim. 1.1-4.1 välillä juoksin 50km:ä ja tein kaksi kuntopiiritreeniä. Sen jälkeen tarkoitus oli juosta noin 60km viikkoja ja treenata kuntopiiri/kahvakuulatreenejä joka toinen päivä. Kun lisäksi Tikis aloitti uuden haasteen ja siinä oli aluksi heti pari hyvää kuntopiirimäistä treeniohjelmaa pääsin oikein hyvään vauhtiin. Torstaina 8.1 olin hieroja Karilla ja kerroin kantapää ongelmastani. Lisäksi olin saanut koko oikean jalkani sekä selän aika juntturaan. Kari teki tehtävänsä ja perjantaina kroppa tuntui jo hyvältä. Lähdin kokeilemaan pitkää n. 18-19km lenkkiä. Nastalenkkarit jalkaan ja kohti Sorilaa ja Eerolan suoraa eli ikivanhaa pitkän lenkin reittiä. Voi että kuinka juoksu maistoi. Suunnittelin jo mielessäni kiitos viestiä Karille, kun sai minut näin lentoon. Paluumatkalla se sitten iski - takaisku. Kotiin matkaa 5,5km ja akillleksen sivuun iski kipu. Yritin venytellä ja kävelin välillä, koska kävellä jalka antoi ilman kipua. Hetken jo mietin, että pitääkö soittaa mieheni I hakemaan. Hammasta purren kotiin. Tarkastuksessa akilleksen vieressä turvotusta. Jalkaan kylmähoitoa ensin jääpalalla ja sitten kylmäpakkauksella.

Neljä päivää lepoa, kylmää ja tulehduskipulääkettä. Töihin toiset kengät työpäiviä varten. Ei kuitenkaan anna juosta ilman kipua. Jälleen torstaina hierontaa ja sieltä suoraan urheilulääkäri Parkkarin vastaanotolle. Ei ollut Parkkari oikein lyönnissä. Tosin jalkakin oli aika rauhallinen, vain akilles heti kantapään kohdilta hieman turvoksissa. Voltarenia geelinä ja air heel tuki. Tämä viikko meni punttitreeneissä ja pari juoksuyritystä.

Viikolla 4 alkoi uusi yritys. Koska mieheni I on kärsinyt samantapaisesta vaivasta jo pari vuotta eikä akilles ole mennyt poikki päätin kokeilla juoksua silti. Hyvä keksintö oli se, että tein kuntopiirin ensin. Lihakset ja akilles lämpenivät ja vähän venyivät. Ensi lenkillä kävin myös välillä venyttämässä aikillesta ja pohkeita. Kaksi päivää juoksua, yksi pyöräilyä, kolme päivää juoksua. Ja sunnuntaina akilles aivan turvoksissa. Se on jännä, kun ei ole muuten kipeä paitsi juostessa ja nyt työpäivän jälkeen vähän jyhmii.

Nyt olisi hyvät neuvot tarpeen. Tämä nyt kuitenkin tästä sairaskertomuksesta. Laitan teille ensi kerralla muutaman vinkin noista Tikiksen kuntopiireistä. On ihan kivoja kaikille sopivia kuntopiirejä. Ne voi tehdä myös ihan kotona.

Aloitin jälleen kahvakuulatreenit. Pari vinkkiä seuraavana.

Voi olla, että olen jo aiemmin kehunut miten joku vahinko ostos voikin osoittautua tosi hyväksi. Mieheni I tilasi minulle salihanskat, mutta tulikin tällaiset varrelliset. Ei se mitään ovat tosi loistavat varsinkin kahvakuulan kanssa. Jaa, että miten niin. Tuo varsi suojaa riisinvarsi ranteitani, kun kahvakuula nojaa rannetta vasten esim. punnerruksissa.

Mieheni I osti Spotifystä minulle treenimusaa. Kyseessä sii AC/DC:n uusin Rock or Bust. Kyllä saa kuula kyytiä, kuten kyseisen bändin fanilla pitääkin. Varsinkin nro 6 Got Some Rock & Roll Thunder on vetävä.

 

 

 

Askartelu:

Ylimääräinen (mikä????) aika on mennyt jo maksettujen kuvakirjojen valmiiksi saattamiseen. Niin olen mainoksen uhri ja menin tilaamaan 70% alella kaksi 100 sivuista kuvakirjaa. Ennen joulua oli tarjous ja aikaa kirjojen kasaamiseen 3kk. Aika päättyy 17.2. Nyt on toinen valmis ja toista pitäisi kiireesti alkaa.

No, mutta vakiasiakkaista pitää pitää huolta ja valkoiset ylipolven säärystimet valmistuivat. Tänään juuri asiakas ilmoitti, että olivat tulleet ja oli ikionnellinen niistä. Hienoa.

 Olen ostanut joulun jälkeisistä alennusmyynneistä uusia askartelutarvikkeita. Yksi kortti on jo tuloillaan. Kaipaa vielä vähän viimeistelyä, mutta tässä maistiaista. Sopisi mielestäni vaikka ystävänpäiväkortiksi, syntymäpäiväkortiksi tai vain korkokengistä pitävälle!

 

Toivottavasti saan pian näytille uusia kortteja ja ihan valmiita.