MIETIN TÄNÄÄN...

... pitkään kirjoitanko tavallista blogia ollenkaan. Arvaatte syyn. Bostonin marathonin pommi-isku. Aamu meni seuratessa uutisia CNN -kanavalta ja netistä. Juoksin kuitenkin aamulenkkini 10km suunnitellusti. Kävin hoitamassa asioita ja hierojalla. Nyt illalla päätin, että elämä jatkuu. Ja harjoittelu. Ja askartelu. Meillä joille se tänäänkin ja tulevaisuudessa on mahdollista. Kuten yksi juoksija sanoi: "En anna terroristien peloitella, vaan juoksu jatkuu". Kunnioitan tapahtuman osallisia jatkamalla valitsemallani tiellä ja kirjoitan blogiini harjoittelusta ja askartelusta.

Urheilu:

Uskaltaakohan sitä taas edes yhtään kehua (perihämäläinen) vai lyökö heti takaisin? Jotenkin taas treenit ja juoksu maistuvat. Hieman surin tuota viime viikkoa, kun "kiireiden" (niiden itse järjestettyjen) vuoksi jää pitkä lenkki tekemättä. No, kilometrejä kertyi silti ihan kiitettävästi. Perjantaina en päässyt edelleenkään töissä salille, joten illalla juoksin vain 8km. Lauantain piti olla lepopäivä, mutta tulikin tilaisuus aamutreeniin, niin juoksin 4km lämmitelläkseni ja päälle tiukka 25min. kahvakuulalla. Sunnuntaina jaksoin vielä juosta 10km, vaikka olinkin aamulla tullut yövuorosta ja meillä oli ollut kahvittelijoita (siitä lisää askarteluosiossa). Viikon saldo siis 78km juoksua ja 25min kahvakuulaa. Olen tällä viikolla nostanut vähän keskivauhteja ja tuntuu, että kunto on hyvä.

Maanantaina jatkoin edelleen treenausta, vaikka viime viikolla ei tullut lepopäivää ollenkaan. Laskeskelin, että jos tekee aamutreenin ja sitten seuraavana päivänä iltatreenin, niin siitähän tulee melkein päivälepo ; ) Oikeesti mulla on huonoja kokemuksia siitä, että pitää lepopäivän alkuviikosta ja sit iskeekin joku vamma tai ylipääsemätön este ja on pakko pitää lepo. Ei muutakuin baanalle. Siis maanantaina juoksin vajaat 16km ja hyvällä vauhdilla. Aloitin lenkin ihan "miltä tuntuu" meiningillä ja kun vauhti oli hyvää niin lopussa hieman pinnistelin pitääkseni sen siinä. Hieno olo, kun tulin kotiin. Tuntui, että virtaa on. Tänään tiistaina 10km aamulla ennen kaupunkiin lähtöä.

Tarkoitus on taas kerätä kilometrejä alkuviikosta, kun on nämä vapaat. Keskiviikkona hyväksikäytän työmatkat. Tällätavoin voin pitää lepopäivän lauantaina, kun taas tulen yövuorosta ja ystäväni tulee käymään. Jos suunnitelma toteutuu, niin ensi vikko on sitten kevyt viikko, jonka lopuksi juoksen sen 10km:ä Pyynikki-juoksussa.

Askartelu:

Viime aikoina askarteluun ei ole jäänyt oikein aikaa. Miehelleni I:lle tein kuitenkin syntymäpäiväkortin.

Takaa löytyy itse tehty runo liittyen syntymäpäivälahjaan. 

Olin siis kutsunut perheen kolmen kakun- kahvitteluihin sunnuntaina, koska mieheni I:n syntymäpäivä oli lauantaina. Katson askarteluksi noiden kolmen kakun valmistamisen ja koristelun. Ja totean samalla ettei minusta tule kakkublogistia.

Voileipäkakkua en ole tehnyt vuosikymmeniin. Jännitin sitä, koska mieheni I:n sisko A ja hänen miehensä J ovat oikein mestareita niin voileipä- kuin täytekakkujenkin kanssa. 
Kyllä tykkäsivät.

Syntymäpäiväsankarin Prinssikakku. Tämä on itseni suunnittelema. Sokerimassa olikin aika vaikea materiaali. Lisäksi kakku oli aivan liian makea. Kiitos itse tehdyn tuore mansikkasoseen.

Eniten hilpeyttä herätti tämä banaanikakku. Kiitos ja anteeksi www.kinuskikissa.fi , josta idean nappasin.Hauska ja maukas kakku. Värjäsin sokerimassan itse, koska valmista keltaista saatikka banaaninmakuista ei juuri nyt ollut saatavilla.








Ja lopuksi: 

Syvälle sydämeen sattuu...

  In memoriam Boston