168.6106...

... km sain kasaan viikonloppuna Endurance 24 h kisassa. Tässä meni hiukan aikaa ajatuksia kasatessa ja kroppaa parannellessa, mutta tässä tulee raporttia tapahtumasta.

7. Endurance 24h 22.2-23.2.2014

Herätys oli klo 7.30. Puuroa ja kahvia syötiin. Ensimmäisen kerran ei puuro oikein meinannut mennä alas, joten jätin kahvin kanssa suunnittelemani voileivän väliin. Kamat kasaan ja autoon. Aikataulussa kohti Espoota. Yhden pysähdyksen taktiikalla (pissatauko) perillä. Mieheni I auttoi tavarat Arenalle ja chipin haun jälkeen etsimme huoltopöydälleni paikan radan varresta. Viimeisiä paikkoja vietiin, vaikka olimme ajoissa paikalla. Sain ihan hyvän paikan, joka toimi myös juoksun aikana. Mieheni I joutui lähtemään iltavuoroon töihin, joten hän antoi perinteiset onnenpotkut persuuksilleni ja jäin laittamaan huoltopöytääni valmiiksi. Pukuhuoneessa tapasin tuttuja juoksijanaisia. Taisi kaikkia vähän jännittää, koska aika hiljaista oli - naisten pukuhuoneeksi.

 

Huoltopöydässä

Lähtöä odotellessani tuli huoltopöytäni luokse mies, joka oli kiinnostunut tapahtumasta. Kerroin hänelle mistä 24h kisassa ja ultrajuoksussa on kyse. Kyllä hän päivitteli ja jatkoi matkaa kuntosalille.

Kävin itse kävelemässä huoltosuoran ja moikkaamassa tuttuja. Sitten kohti lähtöä.

Lähtöä odotellessa

Matkaan pääsimme tasan klo 12.00 lauantaina. Alku lähti ihan hyvin liikkeelle. Kierrosajat olivat hieman nopempia kuin olin suunnitellut, mutten halunnut kovasti jarrutellakaan, koska juoksu oli kuitenkin rentoa. Lisäksi kierrosvauhti oli melkein samaa kuin mitä olin harjoitellut juoksumatolla. Ilmeisesti oli iskostunut takaraivoon tai selkäytimeen.

Tarkoituksenani oli juosta 14min. ja kävellä 1min. Aluksi kävelyjaksot jäivät tosi lyhyiksi. Rytmiä täytyi muuttaa myös siten, että kävelyosuus osui joko järjestäjien tai oman huoltopöydän kohdille. No, se alkoi sujumaan ihan hyvin.

Toinen aikataulutus oli nesteytys ja energian saanti. Rytmi siinä oli niin, että 15 yli otin urheilujuomaa, puolelta geelin, varttia vailla suolatabletin ja tasalta taas geelin. Näin mentiin ekaa tuntia lukuunottamatta, koska silloin en vielä ottanut geelejä. Aika äkkiä huomasin, että nesteytyksen kanssa tulee sikäli ongelmia, että hikoilu oli voimakasta. Pitää siis juoda paljon/riittävästi. Kolmannella tunnilla lisäsin myös toisen suolatabletin ohjelmaan.

Tässä sitä mennään

Aikataulun seuraaminen auttoi jaksottamaan juoksua niin, ettei aika tuntunut pitkältä. Kun kierros oli 390m ja katsoit aina maaliviivan ylitettyäsi kierrosvauhdin ja mietit seuraavan tauon paikkaa, aika kului hyvin.


Kello 18 oli ensimmäinen suunnanvaihto. Järjestäjät paimensivat meidät juoksijat kiertämään tekemänsä rivin ja matka jatkui. Minulle kävi käännöksessä ikävästi, kun tunsin oikessa akillesjänteessä piston. Jouduin pysähtymään kaksi kertaa ja korjaamaan sukkaa, kun luulin johtuvan siitä. Kun ei auttanut, pysähdyin huoltopöytäni luokse ja otin uhkarohkeasti kengän ja sukan pois. Akilles hiukan punoitti, mutta johtui jo kuljetusta matkasta eikä muuta hälyttävää ollut näkyvillä. Puin sukan ja kengän takaisin ja matka jatkui. Edelleen epämiellyttävää tunnetta aina välillä akilleksien kohdilla. Kello 19.00 tarjoiltiin pastaa ja päätin syödä vähän ihan paikallani istuen, jotta vatsa kestäisi paremmin.

Tilanne parani tai ainakin minusta tuntui siltä. Ja matka jatkui...
jotenkin tuossa 7 tunnin kohdilla tuntui vaikealta ja että kunto loppui. Jaa nyt jo. Seuraavaksi ongelmana oli tuo nesteiden ja energian saanti. Ensin lopahti urheilujuoman meno. Mielestäni se oli liian makeaa/vahvaa eikä riittävän viileää. Pikkuhiljaa mikään ei oikein maistunut ei juoma, ei energia. Ainut mikä meni hyvin oli mustikkakeitto. Yritin kuitenkin koko ajan vaihdellen lajeja juoda, koska hikoilu jatkui. Muutamia kertoja kävin WC:ssä ja nestettä tuli pieniä määriä, mikä oli hyvä. Vatsa kesti ilman tyhjentämistä kummastakaan päästä. Useat juoksijat joutuivat sitä tekemään.

 

Suunnanvaihto klo 24.00


Puolessa välissä kisaa eli klo 24.00 oli toinen suunnanvaihto. Olin saanut täyteen tavoittelemani 96km, mutta olin kyllä jo aika väsynyt. Mietin, että tässä vaiheessa ei saisi olla vielä näin voimaton, koska kisaa oli vielä jäljellä 12 tuntia.

Onneksi klo 01.00 oli jälleen pastatarjoilu. Pääsin itseäni parempaan herraseuraan, koska olin päättänyt syödä taas istuen. Takasuoralla oli muutamia penkkejä ja siinä syödessämme vaihdoimme kuulumisia. Jalat, jalat...mahat, mahat oli kaikilla ongelmana. Pohdittiin kannattasiko minun koittaa toisilla kengillä.  Päädyin vaihtamaan onneksi viime hetkillä mukaan ottamani toiset juoksukengät. Pastaa sulatellessani vaihdoin sukat ja kengät. Ei ole ihan helppoa laittaa märkiin jo hieman turvonneisiin jalkoihin sukkia sileästi ja survoa niitä kenkiin. Onneksi nämä kengät olivat kuivat. Mietin josko joudun palaamaan alkuperäisiin märkiin kenkiin, niin ei olisi helppoa näitä räpylöitä niihin enää survoa.

Aamuyö mentiin kohti B-tavoitetta eli 100 M eli 160km:ä. Välillä tuntui, että kilometrit karttuivat hiiiiitaasti ja kierroksiin kului aina vain enemmän aikaa. Kävelytahti kiihtyi ja aina kun lähdin uudelleen juoksuun akillekset varoittelivat kireydellään. Neljän aikaan aamuyöllä otin iPad:n mukaan ja kuuntelin mieheni I:n nauhoittamaa kannustusmusiikkia. Kummasti tahti hieman parani, kun korvissa raikas raikas hevymusa ; ) Kaikki auttaa. Aamuyöllöä ei alkanut edes nukuttamaan vaan vain kokovartalon uupumus oli läsnä.

Viimeinen suunnanvaihto oli klo 6.00. Siitä odottelimme aamupuuroa, joka tarjoiltiin klo 7.00. Tässä vaiheessa pääsi hyvin jutulle kanssajuoksijoiden kanssa, kun kaikkien oli välillä enemmän tai vähemmän käveltävä. Puuron söin oman mustikkakeiton kanssa ja tuntui rauhoittavan vatsaa. Puuron jälkeen pystyin taas juomaan vettä ja keltaista Jaffaa mustikkakeiton lisäksi. Välillä napostelin suolakeksejä, kun niitähän suositellaan esim. aamupahoinvointiin. Heh!

Vihdoin suurinpiirtein klo 09.30 sain sen 160km täyteen. Sen jälkeen kävelin jonkin aikaa ja annoin akillesten levätä. Olin päättänyt, etten riko jalkojani ihan huonoksi. Mieheni I oli esittänyt toiveen, että pystyisin hänen synttärimatkallaan kävelemään ilman keppejä. Tätä asiaa jouduin miettimään sekä myös jatkossa juoksemista. Päädyin varovaiseen etenemiseen välillä kuitenkin juosten.

Viimeinen etappi oli odottaa siskoani M ja sen miästä, jotka olivat tulossa minua hakemaan. He ilmestyivät paikalle n. klo 11.30 ja opastin heidät huoltopöydälleni katsomaan loppuklimaksia. Järjestäjät jakoivat kaikille juoksijoille puupalikat, joissa oli juoksijan numero. Kun aikaa oli jäljellä n. 15 min, kaikki kynnelle kykenevät juoksevat niin paljon kun vielä pystyvät. Tämä lopun kiri on aina hienoa seurattavaa. Kun klo 12.00 sunnuntaina laukaus pamahti, kaikki juoksijat pysähtyivät paikoilleen ja asettivat puupalikan radalle siihen kohtaan mihin olivat päässeet. Siitä kohtaa mitataan jokaisen vajaa kierros ja lisätään täysiin kierroksiin.




Viimeisillä kierroksilla

Minä pysähdyin melkein oman huoltopöytäni kohdilla. Siskoni M:n miäs otti muutamia kuvia ja siskoni M alkoi kerätä tavaroitani kasaan. Minä pääsin vihdoin suihkuun pesemään 24 tunnin hiet. Siskoni M auttoi minua kovasti näissä puuhissa ja huolenpito tuntui mukavalta. Suihku piristi, mutta oikean jalan akillekseen siskoni M haki kylmäpussin. Hän oli myös hieman järkyttynyt huonosta liikkumisestani, kun juuri äsken olin "viilettänyt" viimeisiä kierroksia juosten radalla ja nyt linkkasin naama mutkalla. Tällaistahan se on aina heti kisan jälkeen. Muutamia rakkoja löysin, mutta päätin hoidella ne vasta kotona. Oli hyvä idea ottaa perinteiset Aino-tossut mukaan. Niihin turpeat rakkoiset jalkani sujahtivat hyvin.

Haimme vielä osanottajamitalini ja -diplomini ja sitten kotia kohti.
Pysähdyimme kotimatkalla syömään ja ihmeekseni pystyin syömään ihan hyvin. Ainut vaikeus oli autosta nouseminen ja istumisen jälkeen liikkeelle lähtö. Hieman jalat aina norjistuivat, kun oli liikkeellä.

Kotona olin vähän ennen klo 16. Siskoni M kantoi kaikki tavarani sisälle. Puhkoin neljä rakkoa. Yhden mahtavan kellukan oikean jalan etuvarpaan kynnen alta. Otin yhden Buranan parantamaan lihasvaurioita ja virittelin kylmäpakkaukset molempiin akilleksiin. Sitten sänkyyn klo 16.30. Olin valvonut 35 tuntia, mutta HYMYILIN ja nukahdin.

Siinä se on!

Palataan vielä myöhemmin asioihin, joita on tullut viikon aikana mieleen. Ja palautumiseen.