ULTRAHÖRHÖILYÄ...

...Kesäyön unelmassa tuli sitten suoritettua pe (4.pv) ja la (5.pv) välisenä yönä. Matkaa kertyi n. 88km ja aikaa kului 13h 27 min.

Raportti:

Petri tuli hakemaan minua klo 18.30 ja suuntasimme kohti Jyväskylän Laajavuorta. Laajiksen terassilla meitä odotti kisan järjestäjä Tommi, joka jakoi 3 kpl A3 -kokoista karttaa reitistä ja sanallisen reittiohjeen. Pakkasimme ne kukin tyylillämme vedenpitäviin suojiin. Meillä oli aikaa jutella muiden matkaan lähtijöiden kanssa ja juoda munkkikahvit, jotka Laajis tarjosi. Olivat kertoneet kahvion olevan auki klo 21:n, mutta olikin jo kiinni, joten saatiin edes jotain evastä. Minäkin otin rohkeasti molempia.

Pieni sateen ripaus muisti meitä juuri ennen lähtöä. Päätin kuitenkin lähteä lyhyt hihaisella juoksupaidalla matkaan ja olihan minulla repussa pitkähihainen varoiksi.

Lähdimme ripeästi liikkeelle. Maastopyöräilijät menivät omia matkojaan, mutta kaikki juoksijat, niin lyhyen kuin pitkän aloitimme samaa matkaa. Letka venyi aluksi hieman, mutta kun kartan ja gps:n mukaan ei ollut ihan helppo suunnistaa niin me ratamestari Tommin lähellä taivaltavat huutelimme edellä meneville paluu käskyjä, kun menivät ohi rastin.                                                                                                                                                                  

Rasteilla piti jokaisen lukea rastinumero. Minun QR lukijani Lumiassa toimi rasteilla loistavasti. 

 

Noin klo 23:15 saavuimme Muuramen Shellille, jonne asti kuljimme samaa reittiä, mutta sen jälkeen reitit lyhyen ja pitkän kohdalla erosivat.

Me pitkän matkan kulkijat lähdimme kiertämään Muuratjärveä. Noin 20min. päästä tulimme Muuramenharjulle, jonka päällä juoksimme mukavaa kangasmaastoa.

Tämä olikin reitin ehkä helpoimpia ja juostavimpia kohtia. Kengätkin olivat jo hiukan kuivaneet aiemmin ylittämämme suon jäljiltä.

Puolilta öin harjulta avautui näin kirkas ja kaunis näkymä. Kyllä kelpasi ultrailla.

Juoksumme jatkui tosi vaihtelevassa maastossa. En muistanutkaan enkä ollut ajatellut miten monimuotoinen suomalainen metsä voi olla. Kangasmetsää, suota, hakkuuaukiota oksineen, umpimetsää, pellon reunaa, järven rantaa, matsäautotietä, harjun rinnettä pystysuoraan, kivikkoa, puron ylityksiä, puiden alituksia ja ylityksiä jne. Hauskin kohta oli kun Tommi ohjasi letkamme keskelle vadelmapensaikkoa. Petri ilmoitti, että jos joukossa on vielä joku kuiva henkilö niin kohta ei ole. Kasvit olivat minun mittaisiani ja kosteita. Kun pääjoukko oli juossut vadelmapensaat lakoon muodostui niiden varsista melko liukas "matto". Minä tietysti hyppäsin vauhdilla varsien päälle ja hups heijaa...persuuksilleni oksien päälle, jotka muodostivat kuin liukumäen. Liuin ihan oikeasti metrin verran. Yhtään ei sattunut, kun liuin kuin liukumäessä. Näillä retkillä on tapana kysyä vain: "Sattuiko?" jos sattuu huomaamaan mukun. Ja tapana ei ole valittaa, vaikka olisikin sattunut. Tässä ei oikeasti sattunut. Muutamassa paikassa oikeasti sattui, esim.  kun yksi oksa tuikkasi vasemman polven sivuun niin, että mustelma tuli. Muutama oksa huitaisi mukavasti sääriin jäljet. Umpimetsä osuudella kuusen ja männyn oksat saivat käsivarret punoittamaan. 

Mielenkiintoinen takaisku sattui, kun olimme lähestymässä ensimmäistä vedenottopistettä eli lähdettä. Kärkiporukka oli päässyt lähteelle ja huomanneet siellä kuolleen hiiren. Lähde oli siis pilalla. Tommin johdolla etsiskelimme toista vedenottopaikkaa eli jotain sopivaa puroa. Tommi etsi kartalta sellaista puroa, joka ei laskisi mistään pellon vierestä, koska silloin puhtaudesta ei voisi olla varma. Toisella yrittämällä löysimme kohtuullisen hyvän puron. Minun oli pakkokin täyttää juomasäiliö, koska pohjalla oli vain hiukan nestettä. Vaikka ilta viileni yötä kohti minä ainakin hikoilin. 

Olimme sopineet, että Tommi leimaa kaikkien meidän (sillä hetkellä viiden juoksijan) rastit kerralla, niin säästämme aikaa rasteilla. Koska yö oli kirkas, emme tarvinneet otsalamppuja kuin muutamilla pätkillä umpimetsissä ja rasteja lukiessa.





Jossain vaiheessa joukkomme lisääntyi, kun edellä kukevat liittyivät joukkoomme. Ensin porukkaan tuli Antti ja yhtäkkiä meitä olikin yhdeksän. 

Vaihtelevan maaston jälkeen ennen kello viittä saavuimme "halauspuulle", jossa sijaitsi rasti nro 11. Minä, Petri ja Antti muodostimme halausringin, jolloin kätemme ylettyivät tämän mahtavan vanhan petäjän ympäri.

Upeita maisemia riitti.

Viimeinen tauko (klo 8:30) ennen loppurutistusta. Nyt olivat hyttyset jo niin kovasti kimpussa, että halusimme jatkaa nopeasti matkaa.


 




Loppumatkalla oli vielä yksi tien ylitys, radan ylitys ja aika mahtava mäki, jossa maakuntapolku risteili. Meidänkin tehtävänä oli talloa sitä "näkyviin". Minun tallomiseni oli tässä vaiheessa jo aika huonoa.

Kello kymmenen jälkeen Tommi ja Petri ilmoittivat, että loppusuora häämöttää. He lähtivät edellä kohti maalia ja meitä oli vielä kolme, jotka kuljimme viimeisinä. 

Loppusuora

Tämän verran jo tultu

 Loppusuora oli siis Laajavuoren laskettelurinne YLÖS!

Ultrahörhö

Takanani näkyvä puomi oli MAALI!
Pääsin kuin pääsinkin loppuun asti.

Summa summarum:

Aika pian lähdön jälkeen huomasin, että olin tehnyt yhden ratkaisevan virheen. Olin unohtanut avaavan lääkkeeni Petrin autoon! Sehän olisi pitänyt heti ensimmäiseksi pakata mukaan. Koska alkumatka oli aika intervallipitoista, olisin tarvinnut hieman keuhkoputkia avaavaa. Nyt menin hapoille heti alkuunsa ja kesti jonkin verran ennenkuin sain hengityksen kulkemaan "oikein". Lisäksi olisin voinut ottaa lisäannoksen allergialääkettä.

Polkujuoksutekniikkani ei riittänyt tähän maastoon. Etureisilihakset kestivät ihan hyvin, mutta loitontajat tulivat kipeiksi. Ilmeisesti jalkojen voimakas nosto ja sivuttaishyppely linjaa etsiessä saivat aikaan tämän. Lisäksi ajoittain tuntui akillesjänteissä ja pohkeissa väsymystä. Vasemmassa pohkeessa oli välillä tunne, että alkaa krampata. Sitä jouduin hieman varomaan, koska en halunnut kramppaavaa koipea, joka olisi lopettanut matkanteon tyystin. Tasaisella, vaikkakin juurakkoisella jaksolla jalat aina hieman rentoutuivat. 

Omasta mielestäni join riittävästi, tosin mielestäni paljon. Otin heti reilusti suolatabletteja ja vesi imeytyikin hyvin. Energiaa en ilmeisesti ottanut riittävästi ja uuvuinkin loppua kohti huolestuttavasti. Viimesissä mäissä otin nopeasti geelin ja vettä, jotta jaksan loppuun asti.

Matkalla harmitti, kun olin selkeästi hidas. Annoin porukan juosta edellä ja yritin pitää viimeisen selän aina näkyvissä. Kun kirin porukkaa kiinni, niin se tietysti kulutti voimia. Mukavasti pojat auttoivat. Jossain kohdilla Jussi oli jättäytynyt sen verran jälkeen, että näin hänen selkänsä. Sanoi tyynesti: "Ettei sua rupee v---maan". Tommi tuli aina välillä takamieheksi ja tietysti se sai yrittämään hieman enemmän. Lopussa Petri oli etumiehenä, sitten minä ja Tommi "tuuppasi" perässä. Ja molemmat kannustivat.

Ainahan maaliinpääsy tuntuu hienolta ja nytkin reitin läpäisy tuntuu päivä päivältä paremmalta.

Hieno kokemus kaiken kaikkiaan. Upea reitti, hienoja kanssakulkijoita ja itsensä ylittäminen. Ultrailu poluilla/maastossa oli taas erilainen, erikoinen ja ainutlaatuinen kokemus.

Nille, jotka ovat kiinnostuneita, löytyy Tommin (ratamestari) kuvaama video: http://youtu.be/xSJ5XsSHskg

 

KAMAT KASAAN KESÄYÖN UNELMAA...

...varten. Olo on kuin olisi liittymässä Shakespearen saman nimiseen komediaan. Tuleeko tästä komedia, farssi vai suuri tragedia?

Nyt suoritin tankkausta muutaman päivän eli söin enemmän ja enemmän hiilihydraattipitoista ruokaa. Pari päivää join maltodekstiinillä terästettyä juomaa. Myös tänään join maltojuomaa vielä hieman. Aion vielä syödä kunnon pasta-aterian. Toivon, ettei energiavajaus iskisi matkalla, vaikken kauheasti energiaa pysty mukaan ottamaan siis lähinnä kantamaan. Ja tunnetustihan mulla muutenkin tuo energianottaminen tekee tenän jossain kohtaa. Ja nyt ei ole paljoa valinnan varaa kun itse joutuu kaiken kantamaan.

Vaatteiksi olen valinnut uudet Niken urheilurintaliivit. Sain edullisesti Stadiumin alesta. Vaikuttivat parilla lenkillä oikein hyviltä eivätkä rassanneet. 

Joudun laittamaan pitkät juoksutrikoot (Nike), koska ennakkkotiedoissa oli, että reitillä paljon nokkosta. Reittimestrin mukaan napaan asti, joten mulla (159cm) ihan kanaloihin asti. Paitaa arvon vielä pitkä- vai lyhythihainen. Illaksi on luvattu ihan lämmintä +19 ja yöksikin kylmimmillään +9, joten lyhyellä voisi pärjätä läpi yön. Toisaalta, kun energiat vähenee niin hitailla osuuksilla voi vilu tulla. Varmaankin pakkaan ohuen pitkähihaisen paidan Minigrippiin ja reppuun (näin tein). Jalkaan kahdet ohuet sukat (Sidoste ja Brooks), jotka hankaavat sitten toisiaan (toivottavasti) sekä Salomonin Speedcrossit. 

Hienoa juuri tätä kirjoittaessani, yllätys, sataa kaatamalla. Ei tällaista luvattu. Poutaa piti olla!

Muu varustelu menee järjestäjän pakollisten varusteiden listan mukaan:

Osallistujalla on oltava mukana vähintään seuraavat varusteet

• Juomareppu tai muu nestesäiliö > Camelpak Dart 1,5l vesisäiliö +vyölaukku
• Evästä > GU-geeli 9kpl+Squeezy energiapatukka 2kpl+hedelmäsokeripastillit 1pötkö 
• WWW-selaamiseen kykenevä kännykkä täydellä akulla vesitiiviisti suojattuna > Nokia Lumia ilman vara-akkua
• Otsalamppu tai pyörän lamppu - kartan lukemista, tarkistuspisteitä ja pimeimpiä polkutaipaleita varten.> Vanha otsalamppu, toimii. Paristot vaihdettu.
• Vedenpitävä karttasuojus (A3)>  Muovisuoja
• Heijastin tai punainen valo repun takaosassa, juoksijan selässä tai polkupyörän takaosassa > Lisäheijastin vaikka repussa heijastinnauhat
• Säänmukainen vaatetus> Edellä mainittu
• Avaruuslakana > On
• Ensiaputarpeet (laastaria, urheiluteippiä, side vesitiiviisti pakattuna)> On
• WC-paperia> On tai oikeestaan nenäliina paketti

Suositeltavia varusteita:

• Kompassi > Ei ole enkä osaisi käyttääkään enää
• GPS-laite tai GPS-ominaisuuden sisältävä kännykkä > Garmin juoksutietokone+Lumia

Näillä lähdetään klo 18.30 kohti Jyväskylää ja Laajavuorta. Pääsen siis Petrin http://pjhpjh.blogspot.fi/  kyydissä ja on luvannut katsoa, että pysyn porukassa.

Jos Kesäyön unelma toteutuu voin saada Ultrahörhön arvonimen. Palataan asiaan raportin merkeissä. Ei muuta ku menoks ja autshh!

UUSIA ULTRAKOKEMUKSIA ON...

... tiedossa ensi viikonloppuna. " RC Eemelin kesäyön unelma on kaikkien ultrajuoksijoiden ja muiden pitkän matkan hörhöjen ainoa oikea kesähuvi!" Lainaus on suoraan järjestäjän sivuilta http://rc.eeme.li/unelma/ .

Kyseessähän on siis maastossa juostava 80-90km:n mittainen ultrajuoksu. Reittiä ei ole merkitty maastoon, vaan reitillä on pysyttävä kartan, suullisten ohjeiden ja mahdollisen gsp-laitteen avulla. Olin katsellut jo keväällä tätä mielenkiintoista tapahtumaa, mutta suunnistus arvelutti minua. Minähän en ole mikään gsp-laitteiden suurkuluttaja, vaikka sellaisia omistankin. Luin kuitenkin tapahtuman sivuilta, että "ohjaajia" voi olla useampiakin matkalla. No, juoksuseurani puheenjohtaja Petri osallistui viime vuonna tapahtumaan ja häneltä kyselin neuvoja. Kuten jaksaisinko, eksyisinkö, häpeäisinkö..??? Petri oli hyvin kannustava ja kehoitti mukaan. Kertoi, että viime vuonna porukka pysyi hyvin kasassa ja jos tarve vaatisi, jota hän ei kyllä uskonut, hän itse voisi olla juoksukaverinani loppuun asti. Kyydinkin vielä lupasi mennen tullen. Hienoa! Ei muutakuin ilmo sisään.

Jotka minut tuntevat arvaavat, että tapani mukaan tein pienen testi lenkin ennen ilmoittautumista. Muistin, että olin käynyt tutkimassa Kaarinanpolun pohjoista reittiä, mutta todennut sen suunnittelua vaativaksi reitiksi. Ja toisin kävi.

Sunnuntaina siis testilenkille. Iltapäivällä lähdin kohti Kaarinanpolun risteystä. Meiltä kotoa tulee n. 4km kohtaan mistä voi lähteä joko etelään tai pohjoiseen. Lämpötila oli +13 ja vähän ripsi sadetta. Mieheni I oli käynyt jo 10km:n lenkillä ja kertoi, ettei sadekaan yhtään haittaa.

  
Kun pääsin Kaarinanpolun alkuun, hämmästyin, koska paikalla olivat käyneet raivaajat. Reitin vartta oli raivattu ja hiekkaa levitetty. Tämä näytti jo liiankin helpolta. Nyt vain piti seurata erilaisia sinisiä merkkejä, joilla reitti oli merkitty. Olin katsonut karttaa silloin kerran ja se oli päässäni suurin piirtein. Eli se siitä suunnittelusta. Onneksi oli kännykkä mukana.

    Kohta reitti muuttui tällaiseksi hyvin juostavaksi poluksi. Tosin tätä riemua riitti vain hetken.

Koska oli ollut kovin sateista ja maaperä tuolla on muutenkin kosteaa, jopa välillä soista, niin aika mutalammikoita pääsi välillä ylittämään. Onneksi oli pitkospuita. Tässä ihan hyväkuntoisia, mutta ei niitä pitkin pystynyt oikein juoksemaan, kun notkuivat eri tahtiin. Osa pitkospuista oli lahonneita, mutta osaa oltiin jo uusimassa.

Ja taas välillä oli näinkin hienoa kangasmaastoa. Tässä oli kiva kipitellä juuria väistellen.

Tässä esimerkki reitin merkitsemisestä. Reitti on siis merkitty sinisellä. Välillä maalia on sipaistu kiviin, kallioihin, puihin yms. Tässä kallioon oli laitettu merkkipaalu ja sen pää maalattu siniseksi. Näkyi hyvin, koska paikka oli kallioinen ja joutui hetken hakemaan missä seuraava merkki on. Tuosta sitten vaan merkin vasemmalta puolelta ylös.

Sade yltyi lenkin aikana, muttei varsinaisesti haitannut. Vähän meinasi välillä tulla vilu, kun ei päässyt juoksemaan. Ihan seuraavalle etapille en päässyt, koska vastaan tuli tämä lätäkkö, jota en enää lähtenyt kiertämään. Kalliossa merkki, että tästä pitäisi mennä.

Paluumatka samaa reittiä takaisin. Tuolla voi nähdä pienen polun, jota pitkin tulin. Huomioi vasemmalla taas maalattu merkki puussa. Kallio näyttää liukkaalta, mutta maastojuoksukengät pitivät tässäkin hyvin.

Sade sai pitkospuut aika liukkaiksi. Tässä taas hyväkuntoista pitkosta. Täältä tullaan...

    ...ja tuonne mennään. Hieman märkä polkutallaaja kuitenkin hyvällä mielellä.

Päälle vielä 12km:ä helpompaa reittiä ja pitkis 21km:ä täynnä. Antoi uskallusta ilmoittautua kesäyön unelmaan.

ENSIMMÄINEN JUHANNUSMARATON ...

on sitten juostu. Täytyi oikein katsoa tilastoista, mutta ei, en ole koskaan aiemmin juossut juhannuksen aikoihin. Vappuna on kyllä muutamia kertoja osallistuttu, muttei tosiaan keskikesän juhlan tienoilla. Vihdoin on myös tuleva juoksusuunnitelma tehty. Juuri tämä juhannusmaraton sisältyi suunnitelmaan.

Urheilu:

Tampereen Maratonklubin juhannusmaraton 22.6 klo 10.00:
En ole koskaan aiemmin valmistautunut maratonin juoksemisen näin. Koska mieheni I oli juhannusaattona ja juhannuspäivänä aamuvuoroissa, päätimme syödä juhannusaattona (pe) possunliha risottoa. Jouduimme tyhjentämään grillijuhlista 2vk:a sitten jääneen punaviinilaatikon (n. 3lasillista/nenä) ja valkoviinipullon (1lasillinen/nenä) etteivät menisi huonoksi (kröhöm). Onneksi ajoissa nukkumaan, kun mieheni I joutuu heräämään aamuvuoroon klo 4.45.

Kun sitten juhannuspäivänä vietimme ns. oikeasti juhannusta, halusi mieheni I ruuaksi ripsejä ja parmesanperunoita. Kyyti pojaksi ja saunajuomaksi otin tietysti olutta (vain 2 tölkkiä à 0,33l). Ja jälkiruuaksi mustikkapiirakkaa kahvin kanssa. Tankattua siis tuli, mutta hieman väärillä aineilla.

Juoksemaan lähdettiin taas Nokian Edenin "takapihalta" siitä hoitolan ovelta. Säähän oli Suomen suvisää. Aluksi +8C ja pilvistä. Sitten paistoi aurinko. Välillä satoi, niin että tuulessa tuli vähän viileä ja sitten taas paistoi. Lopuksi vähän tihutti. Ei paha ; )

Juoksu sujui 4 kierrosta ( à 7,xxxkm/kierros) hyvin. Tuo 4. kierros oikeinkin hyvin, kiitos ottamani geelin. Tietysti 5.kierros olikin sitten vaikea (?).  Onneksi viimeinen kierros on aina "helppo". Loppuaika 4:05:04, johon olen ihan tyytyväinen.

Loppuaika

 

Kartta reitistä

Suihkuun kylpylään, syömään Edenin ravintolaan (sisältyi  maratonareille) ja sitten äitini A:n synttäreille. Sain syödä hyvää kahvin kanssa ja mukaan vielä raparperi-mansikkakeittoa.

Suunnitelma loppu vuodeksi(?):
Koska Oxroad Ultraa ei juosta tänä kesänä, niin juoksusuunnitelmani menivät uusiksi. Niissä olikin pureskeltavaa. Huomasin, että minulle on kertynyt tämän päiväinen juhannusmaraton mukaan lukien 32 maratonia. No, päätin siis kerätä niitä tässä muutamia eli tarkoitus on juosta yksi maraton kuukaudessa ikään kuin "pitkänä lenkkinä" eli ei mitään ennätysten hakua. Hakusessa on ORU:n peruuttamisen jälkeen ollut jokin muu ultrajuoksu. Mielellään vaikka se 100M eli 100 mailia. Löysin DUV:n kalenterista kaksi vaihtoehtoa. Toinen oli Berlinissä 16.-17.8 juostava 3. 100 Meilen Berlin. Suunnittelimme jo mieheni I:n kanssa majoituksia ja lentoja, mutta tämä kaatui mahdottomana. Sitten oli Västeråsissa 20.-21.9 juostava Black River Run. Siihen lämpesin heti, kun luin heidän nettisivut www.blackriverrun.se. Vaikuttaa hyvin järjestetyltä kisalta. Hintakin on edellinen näin pitkäksi matkaksi (65euroa). Koska mieheni I ei työnsä vuoksi pääsisi mukaan, jouduin miettimään miten matkustaminen ja huolto onnistuu. Näitä olen tässä viimeiset 2-3vk:a viilannut. Hyvää apua olen saanut mieheni I:n sedältä joka asuu, yllätys Västeråsissa ja Ystävältäni T:ltä, joka asuu Tukholmassa. Yöpaikka ja kuljetukset olisivat mahdollisia. Ainoat asiat mitkä vähän mietityttää ovat raskaalta näyttävä reitti ja oma vaativa ruokahuolto. Reitti vaatii varsinkin yöllä varovaisuutta maasto-osuuksilla ja ilmeisesti reitillä on jonkin verran mäkiä. Täytyy miettiä sopivia suolaisia ruokia, että jaksaa juosta. No, tilanne on nyt sellainen, että tänä iltana päätän juteltuani mieheni I:n kanssa, ilmoittaudunko BRR:n eli Black River Runiin.

Askartelu:

Koska mieheni I oli juhannuksena aamuvuoroissa, heräsin minäkin ajoissa ja ehdin hyvin askartelemaan. Viimeistelin muutamia keskeneräisiä kortteja ja suunnittelin pari uutta. Koska äitini A:lla oli sunnuntaina synttärit, valmistin hänelle synttärikortin. Siitä tulikin hyvä pohja esim. lahjakortiksi.

Laitan muista korteista kuvia, kun huomenna ehdin ottaa niistä kunnon kuvia. Nyt tässä tuo äitini A:n kortti vähän huono tasoisena.

Tekstin voi muuttaa

 

Lahjakortti kotelo

ILMAN SUUNNITELMAA...

... ei oikein saa mitään aikaiseksi. Eikö olekin yllätys? Tarkoitan tietysti, että kun Oxroad Ultra peruttiin, niin jäin vähän tyhjän päälle. Siitä johtuen on helppo viettää helppoja päiviä lintsaamalla urheilusta ja tekemällä muka muuta tärkeää. Jotenkin olen jättänyt sen uuden suunnitelman tekemisen ja keskittynyt mieheni I:n grillijuhlien järjestämiseen yms. Mutta nyt tulee muutos. Se alkoi ma 9.6, jolloin tein ainakin sellaisen suunnitelman, että tällä viikolla kilometrejä pitää kerätä. 

Urheilu: 

Eli viikko Kokkola Ultra Runin jälkeen meni ihan huilatessa. Viikon päästä sunnuntaina pieni lenkki. Viikolla 26 kertyi vain reilu 30km, vk:lla 23 25km...

Nyt siis viikko 24 on alkanut normaalilla harjoittelutahdilla. Tosin harjoittelutehoa pitää nostaa hieman maltillisesti, koska harjoittelumäärät ovat olleet pieniä. Tällä viikolla maanantaina 12,5km, tiistaina 11km, keskiviikkona lepo, torstaina 12km ja perjantaina 16km. Tarkoitus on lauantaina juosta 12km ja sunnuntaina 22-25km pitkä. Ensi viikko on vielä harjoittelumääriltään auki, koska mietin siihen jotain maratonin juoksemista. Luultavasti jää vielä alle 100km:n. 

Suunnitelmia on nyt haudottu 2-3vk:a ja vähän on ajatus kirkastunut. Taidan laittaa siitä ihan oman jutun, kun ehdin.

Juoksija-lehden juoksukalenteri

 

 

Askartelu:

Askartelu puolella olen ollut nyt ahkerampi. Mieheni I:n syntymäpäivän rääppäiseksi järjestettyyn grillijuhlaan piti tehdä pientä askartelua. 

Jalkapallomuki

Kertakäyttömukit koristelin eri jalkapallojoukkueiden logoilla. Crystal Palace (mieheni I:n joukkue), ManU (minä), Liverpool, Barcelona FC ja sai siis valita myös tämän pelkän jalkapallon.

Koristeet

Mukeihin tuli alkudrinkki, jonka koristeeksi laitoin limesiivun ja kirsikan, joita paikoillaan piti, yllätys, jalkapallolipullinen coctailtikku. Kopion jalkapallon kuvia, tulostin, leikkasin lipuiksi, käänsin kaksinkerroin ja liimasin coctailtikkuihin.
Lisäksi ovilappu ja ohjelmat.

Ovilappu

Ohjelma

Muutamia kortteja ehdin tekemään juhlien jälkeen. Äitini A tarvitsi ystävälleen syntymäpäiväkortin ja tein hänelle "gatefold" eli porttimallin kortin. Sitä mukaellen tein kaksi muutakin korttia. Muuten samanlaiset, mutta toinen pinkki ja toinen lila.

Pinkki kortti

Kortti sisältä

Lilakortti

Onnitteluteksti

Näitä perhoskortteja on tosi kiva tehdä ja kun vauhtiin pääsee, niitä tulee monta kerralla. Sain myös melkein valmiiksi 4-5 muuta korttia, mutta ovat vielä viimeistelyä vailla. Niistä lisää myöhemmin.




P.S. Penkkiurheilua sen verran, että Jalkapallon MM-kisat alkoivat eilen Brasiliassa. Olemme mieheni I:n kanssa jalkapallofaneja ja jatko tietää pitkiä iltoja tv:n ääressä. Viimeinen peli alkaa Suomen aikaan klo 1.00. 

Valmistaudutaan MM-kisoihin

 

LUUSERIA MINUSTA....

... ei sitten Kokkolassa tullut, mutta lähellä oli. Seuraavassa siis raportti ensimmäisestä ulkoratojen 12h kisastani.

Aamulla mieheni I herätteli minut klo 6:10 tultuaan yövuorosta. Aamupuuron söin ja pakkasin eväät ja loput tavarat laukkuihin. Nysset kulkivat harvakseltaan näin lauantaiaamuna, joten klo 7:05 autolla rautatieasemalle. Join siellä vasta aamukahvin. Juna oli ihan ajallaan ja menomatka sujui nopeasti (2h 20min.).

Kokkolan rautatieasemalta oli vain n. 1km:n kävely urheilutalolle. Matkalla turkulaiset ohittivat minut autoillaan ja näin kaimani Jaanan sieltä heiluttavan. Kävin ensin hakemassa numerolapun ja chipin. Huoltosuora oli aivan urheilutalon vieressä ja siellä oli valmiiksi huoltopöytiä myös meille, joilla ei omaa pöytää ollut mukana. Ja niitä pöytiä oli riittävästi. Jaoimme pöydän kolmen juoksijan kesken, kun ei kellään ollut paljon tavaraa.

Sitten vaatteiden vaihtoon. Turkulaiset olivat jo juoksuvaatteissa, joten pukuhuoneessa oli uusia tuttavuuksia. Neuvoja kyseltiin, vanhoista kisoista keskusteltiin ja tutustuttiin. Päätin laittaa ikivanhat Asiksen caprit (taas), koska illalla ilma viilenisi enkä halua vaihtaa juoksuhousuja. Caprit myös tukevat lihaksia paremmin kuin lyhyet. Paidaksi tietysti seuran hihallinen juoksupaita. Mietin pitkään säärystimiä, mutta laitoin ne kumminkin, vaikka ovatkin kovin kuumat. Tällä kertaa laitoin aika moneen paikkaan vaseliinia, vaikka olin eilen itseni hyvin rasvannut.

Infotilaisuus

Seuraavaksi olikin jo infotilaisuuden aika (klo 11:30). Marko kertoi, että olemme ensimmäisen Kokkola Ultra run´n ensimmäiset osanottajat, joka on aina mielenkiintoinen asia jatkoa ajatellen. Jos esimerkiksi alkaa kerätä joitain kisoja niin niistä voi saada jonkin arvonimen. 

Kohta taas mennään!

Lähtöön oli Markon puheen jälkeen enään muutama hetki. Kipaisin pukuhuoneesta chipin, numerolapun ja kassini. Kassin toimitin huoltopöydän alle ja sitten lähtö viivalle. Kuten kuvasta huomaa aurinko räkitti (paistoi) kirkkaasti. Onneksi olin muistanut ottaa mukaan aurinkovoiteen.







Juoksu lähti rivakasti liikkeelle, kuten aina. Pari kierrosta yritin sovittaa vauhtia suunnittelemaani, mutta hieman kovempaa mentiin. Muutenkin suunnitelmat menivät uusiksi, koska pian huomasin, että lämpötila ja kova tuuli vaatisivat enemmän juomista ja suoloja. Jotta pystyisin kävelemään juodessani suunnittelin aluksi tahtia 3 kierrosta juosten ja sitten juoden kävelyä 200m. Kun juomista piti saada nopeammin oli tahti 2/1 ja välillä piti ottaa juomista joka toisella kierroksella. 

Vielä jaksetaan jutella

Muilta juoksijoilta tuli välillä vetoapua, kun vauhti oli sopiva. Tässä juostaan 6 h juoksijan kanssa rupatellen. Kisoissa on aina kiva nähdä vanhoja tuttuja ja tutustua uusiin tulokkaisiin.







Vaikeuksia alkoi taas tulla jo aikaisessa vaiheessa eli kun oli juostu vasta vajaa kolme tuntia. Jalat valahtivat aivan voimattomiksi. Tuo tekee aika kivaa päälle, kun alkaa miettimään, että kisaa jäljellä 9 tuntia! Muutamien kierrosten jälkeen tajusin, että NESTETTÄ. Tuo kova tuuli kuivatti iholta hien ja aikaan sai petollisesti aikaan nestevajauksen. Tämän asian kanssa tappelivat melkein kaikki juoksijat. Yritin juoda jopa kaksi mukillista kerralla ja huolehtia, että se myös imeytyi (suolaa). Kävin wc-tiloissa juostuani 3h20min. Varsinaisesti ei ollut tyhjentämisen tarvetta, mutta kokeilin irtoaako mitään. Samalla sain pestyä hiet naamasta ja se piristikin juoksua vähäksi aikaa. Vähitellen jalat taas alkoivat hieman toimia ennen kuin sitten jäykistyivät. Ennen klo 18.00sta, kun 6h juoksijat lopettaisivat, kävin uudelleen virkistäytymässä wc -tiloissa.

Ilmasta johtuen useat 6h-juoksijat jäivät ennätystavoitteistaan kuten huppujuoksija Janne Klasila ja ystäväni/kaimani Jaana. Osa 6h -juoksijoista jäivät kannustamaan meitä muita.

Minulla juoksu oli aika vaikeaa etureisien jäykistymisen vuoksi. Siis ensin ne olivat voimattomat ja sitten jäyksityivät(?!). Kello 19.00 aikaan kävin vaihtamassa kengät (Brooks Ghoust 6) ja sukat. Se auttoikin ja juoksu luisti paremmin ainakin tunnin verran. Kun aurinko alkoi laskemaan, niin ilma hieman viileni ja tilanne alkoi helpottamaan. Juoksuuni vaikutti se, että huomasin tavoitteeni luisuvan saavuttamattomiin. Kun vauhti hiipui aloin jo epäillä edes 100km:n saavuttamista. Oikeastaan olin aivan varma, etten edes siihen kykene. No, kanssajuoksijat ja huoltajat kannustivat ja vähän "painostivatkin" minua. Lisäksi mietin, että minsuta tulisi omien mittapuideni (kts. edellinen blogi) mukaan luuseri.

Iltatunnelma suntin kierrolla

Loppua kohti (klo 24.00) juoksuni parani ja tunnelmat auringon laskiessa olivat tosi kauniit. Kun jäljellä oli pari tuntia aloin laskemaan, että olisi pienen pieni mahdollisuus tuon 100km:n ylittämiseen. Jalat eivät kyllä ottaneet mitään tietoisia käskyjäni vastaan, mutta jostain aivojen tahdosta riippumattomasta osasta käskyt kuitenkin välittyivät ja ne liikkuivat. Hoin itselleni tuota luuserimantraa ja kun juomavälitkin pitenivät sain ripeämmin kerättyä kierroksia.




Lopulta otin 6 kierroksen mittaisen loppukirin. Se olisi siinä ja siinä ehtisinkö. Marko antoi minulle lopetuskapulan kolmannella kierroksella käteen. Kannustus oli kova järjestäjien ja huoltajien puolesta, vaikkei kaikki huomanneet mitä yritin. Joka kierroksella vilkaisin tulostaulua ja niin vain metrit karttuivat n. 856m/kierros. Viimeinen kierros ja sitten piti vielä saada 300m päälle. Sekin meni ja aikaa oli vielä 2min. Siinä ajassa sain vielä sinniteltyä n.300m.
Lopputulos 100,686km! Ei ihan luuseri.

Saalis

Huonosta tuloksesta johtuvaa pettymystä lievensi naisten sarjan voitto ja voitto myös koko 12h -kisassa. Lisäksi 100km:ä on aina 100km:ä. Muiden kannustuspuheet tuntuivat myös mukavilta. 













Summa summarum:

+ kisa erittäin hyvin järjestetty ja hyvä reitti
+ pään kestäminen loppukiriin asti
+ vatsa kesti kohtuullisesti
+ B -tavoite täyttyi ja se 100km

- liian vähän ulkoilua ennen kisaa
- liian lyhyet pitkät lenkit
- energian saanti
- lämmönkesto

Vinkit:
Suolaista evästä pitäisi saada mukaan. Energiat loppuvat, kun ei oikein mikään maistu. Kisan jälkeen kotona löysin jääkaapista maksamakkaraa ja riisipiirakoita, jotka maistuivat niin hyviltä, että mietin niitä kisaeväiksi. Vaatii kylmälaukun mukaan ottamista. 
Huoltaja olisi hyvä olla, jos tavoitteellinen kisa. Silloin tosin pitäisi olla hyvä suunnitelma juomisista syömisistä. Nämä mietintä myssyyn.

KOKKOLA ULTRA RUN 2014...

...on siis edessä (jo) huomenna.

Ensimmäinen Kokkola Ultra Run juostaan Kokkolan keskustassa Urheilutalon alueella 17.5.2014.
Kilpailussa mitellään myös 24h juoksun SM-tittelistä. www.kokkolaultrarun.fi 
Linkissä myös LIVE-tulokset, keitä kiinnostaa!

Huomenna sitten kohti Kokkolaa ja ensimmästä heidän järjestämäänsä kisaa. Samalla siitä tulee minun 10. ultrajuoksuni ja ensimmäinen ulkorata 12h.

Edellisessä postauksessa jo vähän vilauttelinkin, että valmistautumista tulevaan kisaan suoritetaan tällä viikolla. Isovarvas kynnen lähtöineen ei ole haitannut. Hyvin on kestänyt vähäiset kilometrit mitä tällä viikolla on kertynyt. Saa nähdä mitä sille tapahtuu 12 tunnin juoksukengässä hautumisen aikana.

Tällä kertaa ongelmia tai hankaluutta on tuottanut tankkaus. Kun ylimääräisiä kiloja on n. 3, niin ei ole ollut kauheaa intoa kerryttää niitä lisää hiilihydraattitankkauksella. En päässyt New Yorkin reissun jälkeen eroon ylimääräisistä kiloistani, kiitos taipuvaisuuteni mässäilyyn. Normaalisti painan kisakunnossa n. 57kg ja siihen tulee tankatessa n. 2kg lisää. Eli tällä hetkellä vararavintoa on jo reilusti. Ainut vaikeus on sen saaminen tuolta "reservistä". Kun ylimääräinen on läskinä, niin sitä on vaikea saada ultrajuoksun aikana käyttöön. Johtuu siitä, että yleensä juoksuvauhtini on liika kovaa. Eihän se mitään SM-tasoa ole, mutta nopeampaa kuin mitä rasvanpolttamiseen vaadittaisiin. No, annan sitten tässä "kunnossa" tasoitusta ajallisesti. Kuulemma jokainen ylimääräinen kilo "hidastaa" juoksijaa.

Tankkaus on ollut myös juomisen suhteen riittämätöntä. Heräsin vasta eilen huomaamaan, etten ole lisännyt juomista. Muutenkin tuppaan (kiva slangisana) juomaan nykyään liian vähän. En nyt kuitenkaan ole kauhean huolissani, koska uskon pystyväni ottamaan riittävästi nesteitä ja energiaa tuon 12 tunnin aikana. 

Muuten tänään tuntuu oikein hyvältä. Juoksemaan olisi niin kova hinku, että päätin jättää tämän päiväisen pienen lämmittelynkin väliin. Tuntuisikohan sitten huomenna vielä paremmalta lähteä liikkeelle.

Kokkolan kisa sattuu erittäin vilkkaaseen ultrajuoksu viikonloppuun, koska eri puolella Suomea juostaan ultrakisoja. Itse valitsin tämän kisan jo heti, kun kuulin siitä. Järjestävän seuran West Coast Ultra Runners seuran pj Marko on myös oman juoksuseurani Wihan kilometrit jäsen. Ainakin toistaiseksi. Ajankohta sopi hyvin muihin suunnitelmiin. Tosin Oxroad Ultrahan nyt peruttiin. Huomasin myös, että Kokkolaan pääsee junalla erittäin sujuvasti. Oma aikatauluni on seuraava:

La 17.5 lähtö Tre rautatieasemalta klo 8:04 (herätys klo 6.30) ja perillä klo 10:20. Matkaa rautatieasemalta kisapaikalle on n. 1km, joten sopivasti paikalla ilmoittautumista varten.

Lähtö juoksuun klo 12.00 ja "maali" klo 24.00. Suihkun kautta siirryn auttamaan huollossa, jos tarvetta ja/tai kannustamaan 24h juoksijoita.

Su 18.5 juna Treelle lähtee klo 7:25 ja perillä klo 9:56. Siitä kotiin nyssellä ja pääsee nukkumaan n. klo 11.00. Sujuvaa, eikö?

Eilen tein jo luettelon tavaroista, ruuista ja juomista mitä mukaan tarvitaan. Ajattelin ottaa ihan lentolaukun, koska sitä voi vetää perässään ja sen päälle saa vielä tarvittaessa urheilukassin. Jonkin verran vaatteita pitää olla mukana, koska juoksuasu päätetään vasta paikan päällä. 

Säätiedotus lupaa päiväksi n. +17, joten juoksucaprit ja lyhythihainen lähdössä. Kun aurinko laskee täytyy varata huoltopöydälle valmiiksi pitkähihaista. Muutenkin loppumatkasta alkaa usein viluttaan (siis L), kun energiat käy vähiin (toivottavasti läskit sulaa) ja nestetasapainokaan ei ole ihan kohdillaan. Suihkun jälkeen yöllä tarvitaan lämmintä vaatetta, jos meinaa olla ulkona huoltopöydän ääressä. Toivottavasti on ylimääräisiä tuoleja. Kuten huomaatte päätin valvoa koko yön, koska olen niin huono nukkumaan yleensäkään missään. Kokkolassa on järjestetty urheilutaloon nukkumispaikka esim. huoltajille yms.

Niin vielä se tavoite. Tavoitteena on taas A, B ja C.
A= 110km
B= yli 100km
C= luuseri, jos jotain muuta

A tavoite on muotoiltu Espoon 24h juoksua mukaillen. Siellä meni 12h= 96km. 6h enkkani on 63,250km, joten...
B tavoite on sen mukaan, että 100km:n aika 10:25, joten...
C= ei tarvi selittää....

Okkei, äsken kävin syömässä banaania ja hakemassa juomaa. Samalla kasasin jo geelit, hunajat, suolatabletit yms valmiiksi.

Huomenna saa taas pitää peukkuja ja isovarpaita (kynsineen) pystyssä. Autshh!