JAKSAMISESTA...

...halusin kirjoittaa teille. Tämä siis liittyy anneaulikin kommenttiin, että pitää varoa ettei touhua liikaa...
Jaksaminen on niin mielenkiintoinen aihe, että sitä on hieman avattava blogin pääaiheiden URHEILU ja ASKARTELU kautta. 

Urheilu:

Liikunnassa on aina vaarana se yli-innokkuus, joka voi kostautua esim. ylikuntona, vammoina tai muina oireina. Itse joudun aina vähän taiteilemaan tämän asian kanssa, kuten muutkin aktiivisesti liikuntaa harrastavat.  Erityisesti silloin, kun tulossa on jokin kisa asia vaatii paneutumista. Otetaan esimerkiksi vaikka tuollainen Oxroadultra -kisa, johon ensi kesänä aion osallistua. Pitkään juoksukisaan valmistautuminen vaatii niitä juostuja kilometrejä. Ihan jo peruskunnon ylläpitämiseksi ja mielellään parantamiseksi, mutta myös jalkojen iskukestävyyden lisäämiseksi. Tietysti myös muun kropan pitää kestää matkan rasitukset. Yksi tärkeimmistä on myös tuo pääkopan "kestävyys" ja vatsa se pitää juoksijankin tiellä. Syömistäkin pitää harjoitella, jotta saa selville mikä sopii vatsalle ja kropalle.

Kun toissa vuonna harjoittelin Suomalaiset Sataset -kisaan, sain ohjeen, että jaksaakseen juosta 100km yhteenmenoon, pitäisi jaksaa ainakin parina viikkona juosta yli 100km. Eli yksinkertaisesti, jos jaksat juosta viikossa 100km, niin jaksat sen päivässäkin. Mitä enemmän viikkokilometrejä kertyy ilman ongelmia sitä paremmat edellytykset on selvitä pitkästä juoksukisasta. Ennen jokaista kolmea osajuoksua sain ainakin kahtena viikkona tuon 100km täyteen. Ja selvitin juoksut. 

Okkei, nyt se on testattu. Kokemuksiin, pääasiassa omiin, on hyvä tukeutua. Tänään siis mietin kuinka paljon ja minkälaista treenin pitää olla. Kilometrejä pitää kertyä, mutta myös lihaskuntoa pitää treenata. Lihakset vaativat venyttelyjä. Pääkoppaa hoidetaan juoksemalla niitä tosi pitkiä hitaita, jotka tällä hetkellä ovat 25km, mutta kesää kohti pitenevät ainakin 50km:n.

JAKSAMINEN on juuri sitä, että suunnitellaan harjoitukset niin, että lepoakin tulee. Perusjuttuja on ettei kahta kovaa harjoitusta peräkkäisinä päivinä. Mielellään ei kovaa iltatreeniä ja heti aamutereeniä perään. Tosin tuosta täytyy välillä luistaa, koska aika ei riitä : ) Hyviä kikkoja löytyy: hyödynnetään työmatkoja, juostaan heti aamulla ennen aamiaista, vapaapäivinä kaksi treeniä tai rypäsharjoittelua. Rypäsharjoittelussa juostaan peräkkäisinä 2-3 pvnä enemmän ja sitten lepo. 
Aina pitäisi muistaa keventää, jos on tosi väsynyt olo ja harjoitus ei kulje. Kuitenkin mielestäni niin että, jos väsyttää ei heti lyödä hanskoja vai pitäisikö sanoa sukkia pöytään vaan lähdetään vetämään harjoitusta. Usein käy niin että vauhtiin päästyä harjoittelu sujuukin. Vasta jos harjoittelun aikana tuntemukset ovat huonot voi harjoittelun keventää ja tehdä parempana päivänä enemmän. 

Tähän väliin pieni kevennys:

Tänään treeneihin kuului juoksua 7km ja 45min kahvakuula ym lihaskuntoharjoittelua. Suihkun jälkeen huomasin, että olin menettämässä sittenkin isovarpaan kynteni. Ai miten keskellä talvea? Yleensähän ne lähtevät jonkin kisan jälkeen. Tämä kynsi oli jo syksyllä vähän kiikunkaakun ja kolmisen viikkoa sitten se taittui zumbatunnilla (?). Tänään sitten nostin kynttä reunasta ja sinnehän oli kasvanut jo 1/3 osa uutta kynttä. Ikävä vain, että kynsi oli toisesta reunasta n. 2mm kiinni koko matkalta. Eihän sitä repsottamaan voinut jättää. Patsi, että voi. Jouduin leikkaamaan sen siten, että pieni kaitale jäi vielä reunaan. Voipi aiheuttaa hankaluuksia huomisen pitkän lenkin aikana. Varpaan päässä ei ole vielä uutta kynttä ja se on ikäänkuin ohutta ihoa. Lisäksi kynnen jäänöspala saattaa tarttua sukkaan. Kokemus auttaa tässäkin. Nimittäin tästä varpaasta jo kolmas kerta, kun kynsi lähtee. Kevyt suoja juoksun ajaksi ja muuten ilma hoitoa. Uusi täysi kynsi on valmis n. 4-5kk:n päästä eli juuri ennen ORUa. 

 
Esimerkki juoksijan varpaasta. Oikealla pieni siivu vanhaa kynttä. Pienen mustan jäljen kohdille asti on juuresta kasvanut jo uutta. Eikö olekin mielenkiintoista.

 

 

 

 

 

Askartelua:

JAKSAMISESSA auttaa myös joku kiva harrastus, kuten minulla askartelu ja käsityöt. Yleensä on oikein rentouttavaa näperrellä. Paitsi silloin, kun ei meinaa onnistua tai ei onnistu. Perjantaina yritin illalla kehitellä uusia kortteja, mutta ei. Ei sitten millään tullut ideoita, joten annoin periksi. Sitten tänään aamupäivällä taas sujui ja sainkin muutamia ideoita, joista jonkun jo toteutinkin. 

Nyt menen rentoutumaan kutimen ääreen. Kiitos Tuiskutuulelle ensimmäisestä säärystintilauksesta.

Tuossa ylhäällä oikealla on se lanka jota ensin suunnittelin. Sehän on ihan harmaa. Siispä tuo pari on ne tulevat säärystimesi. Ensi viikolla toimitan ne sinulle.









Huomenna kerron kuinka varvas kesti kyytiä. Autshh!