torstai 28. helmikuuta 2013

YHDESSÄ...

...askartelu on sitten kivaa, saimme todeta eilen, kun kokoonnuimme porukalla valmistamaan sytykeruusuja. Ehdotus askarteluillasta lähti oikeastaan ihan tarpeesta liikkeelle. Olin antanut jo parina jouluna kummitytölleni lahjaksi sytykeruusuja. Kummityttöni H:n asunnossa on pieni takka. Sytykeruusut ovat olleet oiva apu kosteiden puiden sytyttämiseksi. Lisäksi ne ovat kauniita sisustuselementtejä esim. lasikulhossa tai -maljassa. No, kummityttöni H halusi oppia tekemään ruusuja itse ja ikiystäväni E, edellisen äiti, kannusti minua "tekemään jotain" asian hyväksi. Kun tuli puhetta askarteluillan järjestämisestä, innokkaita ilmaantui enemmänkin. Ensimmäiseksi paikalle saapuivat siskoni M, joka on aina ollut innokas tekemään käsitöitä. Hän kutoo, virkkaa ja jonkin verran askarteleekin. Hän on oikein innokas oppimaan kaikkea uutta, varsinkin opastettuna ; ). Sitten saimme mukaan Tuiskutuulen, joka jo työnsä puolesta on kiinnostunut kaikesta käsillä tehtävästä. Hän on oikein erikoistunut kaikkeen askarteluun. Hän on esimerkiksi opetellut kirjojen sitomista ja hyvästä tekstaustaidostakin on paljon hyötyä. Lisäksi seuraamme liittyivät siis ikiystäväni E ja hänen tyttärensä, kummityttöni H. Ystäväni E aikoo jakaa oppimaansa eteenpäin.


Munakennot saivat kyytiä ja alkoivat muotoutua ruusuiksi.
Aluksi keskityimme niin, että puhekin lakkasi.











Mutta jälkeä alkoi tulla. Ainakin silpun määrä lisääntyi. Ei vaiskaan, kyllä valmistakin tuli.
Mielenkiintoista, että kaikkien ruusut olivat hieman erilaisia ja persoonallisia.






Välillä suoritimme "kastelua" eli kastelimme kootut ruusut steariinissa. 









Vauhtiin päästyämme juttua ja ruusuja tuli tasaisen tappavaan tahtiin. Harkitsimme jo säännöllisten askarteluiltojen pitämistäkin. Tämä on mukava tapa tuttujen ihmisten tavata toisiaan ja saada jopa jotain aikaiseksi. Voi olla, että joudumme vielä uudelleen valmistamaan ruusujakin, koska ideoita niiden käyttämiseksi pursusi.  

Osa valmiista ruusuista
 Jatketaan munakennojen keräilyä ja saattaa käydä niinkin, että opettelemme seuraavaksi esim. purkkien renkaista tekemään jotain. Niitäkin keräillään. Kiitos kaikille osallistujille! Ja ne, jotka eivät päässeet mukaan, odottavat seuraavaa kertaa.

 

Urheilu: 

Mukavan illan lopuksi jaksoin vielä juosta juoksumatolla pienen lenkin. Tänään iltapäivällä lähdin ulos juoksemaan ja meinasin saada laakin. Olin katsonut, että lämpöä on +4. Ilma oli ehkä hieman harmaa, mutten sisältä kiinnittänyt siihen erityistä huomiota. Kun pääsin matkaan huomasin, että sataa tihutti. Tihutti. Aluksi, mutta heti 300m:n  jälkeen alkoi oikein satamaan. Ja kylmä tuuli. Ja jalkakäytävät kaljamalla. Onneksi pääsin parin kilometrin jälkeen vähän tuulensuojaan ja sadekin lakkasi. Sain sittenkin juostua reilun 9km. Anneaulikki heitti tuossa mielenkiintoisen kommentin treenimääristä ja jaksamisesta. Palataan siihen asiaan vielä tarkemmin huomenna.
 
 

4 kommenttia:

  1. Kivan näköistä tuo askartelu ja hienoja sytykkeitä tulee! Ihan sääliksi käy, kun ne sitten poltetaann... terv. Vellamon tonttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän niissä on "vikana" ettei niitä raaski polttaa. Paitsi mieheni I, joka tietää, että niitä on ja tulee lisää...

      Poista
  2. Mukavaa oli ja aina on hyödyllistä oppia jotakin uutta. Juu, ei sytykeruusut maailmasta lopu, kun alkuun pääsee. Saavatpahan kaverit taas ihmettelemistä, kun kerätään munakennoja ja kynttilänpätkiä. Kohta ei kavereiden tarvitse paljon mitään jätteisiin heittää, kun kaikenlaista "roskaa" kerätään askarteluihin. Kierrätys kunniaan! :)

    VastaaPoista