YHDESSÄ...

...askartelu on sitten kivaa, saimme todeta eilen, kun kokoonnuimme porukalla valmistamaan sytykeruusuja. Ehdotus askarteluillasta lähti oikeastaan ihan tarpeesta liikkeelle. Olin antanut jo parina jouluna kummitytölleni lahjaksi sytykeruusuja. Kummityttöni H:n asunnossa on pieni takka. Sytykeruusut ovat olleet oiva apu kosteiden puiden sytyttämiseksi. Lisäksi ne ovat kauniita sisustuselementtejä esim. lasikulhossa tai -maljassa. No, kummityttöni H halusi oppia tekemään ruusuja itse ja ikiystäväni E, edellisen äiti, kannusti minua "tekemään jotain" asian hyväksi. Kun tuli puhetta askarteluillan järjestämisestä, innokkaita ilmaantui enemmänkin. Ensimmäiseksi paikalle saapuivat siskoni M, joka on aina ollut innokas tekemään käsitöitä. Hän kutoo, virkkaa ja jonkin verran askarteleekin. Hän on oikein innokas oppimaan kaikkea uutta, varsinkin opastettuna ; ). Sitten saimme mukaan Tuiskutuulen, joka jo työnsä puolesta on kiinnostunut kaikesta käsillä tehtävästä. Hän on oikein erikoistunut kaikkeen askarteluun. Hän on esimerkiksi opetellut kirjojen sitomista ja hyvästä tekstaustaidostakin on paljon hyötyä. Lisäksi seuraamme liittyivät siis ikiystäväni E ja hänen tyttärensä, kummityttöni H. Ystäväni E aikoo jakaa oppimaansa eteenpäin.

Munakennot saivat kyytiä ja alkoivat muotoutua ruusuiksi.
Aluksi keskityimme niin, että puhekin lakkasi.

Mutta jälkeä alkoi tulla. Ainakin silpun määrä lisääntyi. Ei vaiskaan, kyllä valmistakin tuli.
Mielenkiintoista, että kaikkien ruusut olivat hieman erilaisia ja persoonallisia.

Välillä suoritimme "kastelua" eli kastelimme kootut ruusut steariinissa. 









Vauhtiin päästyämme juttua ja ruusuja tuli tasaisen tappavaan tahtiin. Harkitsimme jo säännöllisten askarteluiltojen pitämistäkin. Tämä on mukava tapa tuttujen ihmisten tavata toisiaan ja saada jopa jotain aikaiseksi. Voi olla, että joudumme vielä uudelleen valmistamaan ruusujakin, koska ideoita niiden käyttämiseksi pursusi.  

Osa valmiista ruusuista

 Jatketaan munakennojen keräilyä ja saattaa käydä niinkin, että opettelemme seuraavaksi esim. purkkien renkaista tekemään jotain. Niitäkin keräillään. Kiitos kaikille osallistujille! Ja ne, jotka eivät päässeet mukaan, odottavat seuraavaa kertaa.

 

Urheilu: 

Mukavan illan lopuksi jaksoin vielä juosta juoksumatolla pienen lenkin. Tänään iltapäivällä lähdin ulos juoksemaan ja meinasin saada laakin. Olin katsonut, että lämpöä on +4. Ilma oli ehkä hieman harmaa, mutten sisältä kiinnittänyt siihen erityistä huomiota. Kun pääsin matkaan huomasin, että sataa tihutti. Tihutti. Aluksi, mutta heti 300m:n  jälkeen alkoi oikein satamaan. Ja kylmä tuuli. Ja jalkakäytävät kaljamalla. Onneksi pääsin parin kilometrin jälkeen vähän tuulensuojaan ja sadekin lakkasi. Sain sittenkin juostua reilun 9km. Anneaulikki heitti tuossa mielenkiintoisen kommentin treenimääristä ja jaksamisesta. Palataan siihen asiaan vielä tarkemmin huomenna.
 
 

KIIRETTÄ...

...pitää, kun en lupauksestani huolimatta ole ehtinyt kirjoittaa sitten lauantain. Lauantaina olimme mieheni I:n kanssa syömässä Roastissa ja sen jälkeen Jiri Nikkisen keikalla TTT-klubilla. Klubista on näemmä tullut meidän kantapaikka. Huomasimme, että juuri nyt siellä esiintyvät kaikki ne, jotka olemme aina halunneet nähdä. Jiri sitten rokkasi Beatlesia ja hyvin. Yleisöä olisi saanut olla enemmänkin, ihan vain esiintyjien vuoksi.  Onneksi me kaikki paikalla olevat panimme parastamme ja tunnelmaa oli.

Urheilu:

Lauantainen valvominen veroitti KRU intoa, mutta jo klo 11.10 olin juoksuvarusteet päällä. KRU= Kotirataultra juostaan/kävellään kaksi kertaa vuodessa tammikuussa ja helmikuussa, kuun viimeinen sunnuntai. Tarkoituksena on päivän ( ja tarvittaessa yön) aikana juosta/kävellä 50km tai vaihtoehtoisesti 25km:kin riittää. Matkaa ei tarvitse suorittaa yhteen menoon, vaan sen voi myös suorittaa jaksoissa. Joku on joskus juossut aamulla lenkin, käynyt anopilla iltapäivällä kylässä ja jatkanut juoksua illalla. Pääasia on, että kilometrit tulevat täyteen. Oma mittaus ja ilmoitus riittävät suorituksen hyväksymiseen. KRU on kansainvälinen tapahtuma ja jotkut seurat ja yhteisöt järjestävät yhteisiä tapahtumia. Tarkoituksena on innostaa ihmisiä harjoittelemaan myös talvella. Tosin välillä harjoitusohjelmat tai -aikataulut haittaavat osallistumista. Niinhän minullakin piti olla helppo viikko ja jouduin sitten jättämään kilometrejä sunnuntaille. Lyhensin matkan 50km:stä 25km:n kuten viime kuussa. Juoksu sujui valvomisesta huolimatta hyvin. Aikaa sain kulumaan 2:44:17 ja 25,11km.
Maanantaina alkoi sitten kova viikko. Tein heti kaksi lenkkiä saadakseni kilometrejä kasaan. Aamulla heti klo 6 jälkeen 9,5km ja päivällä reilu 6km.

Joogasta lupailin myös jo useampaan otteeseen kertoa. Siihenkin jäin koukkuun. Lauantaitreeneissä sijaisvetäjämme ohjasi meille kolmella kerralla osan tunnista joogaa. Olen aiemmin ajatellut, että tuollainen "hidas" liikkuminen on ajanhukkaa. Sitten kuulin, että ManU:n silloin 37-vuotias keskikenttäpelaaja Ryan Giggs kertoi päässeensä takaisin huippukuntoon joogaamalla. Jooga siivitti hänet kaudella 2010-2011 yhteen parhaimmista kausista. Siispä enää en luule joogaa ajanhukaksi. Ensinnäkin hengityksen opetteleminen ja liikkeiden tekeminen kuuden hengitystahdin aikana opettaa hyvän hengitystekniikan. Lisäksi uloshengityksen aikana tulisi venytystä pidentää tai asentoa aina tehostaa ja sen huomaa lihaskunnon paranemisena. Monet liikkeet parantavat myös tasapainoa. Edellä mainittujen lisäksi minä pidin erityisesti joogan antamasta rentoutumisesta. Oli mukavaa kiireisen viikon ja zumbatunnin jälkeen keskittyä kroppaan ja mieleen. Tunsin hieman notkistuvani ja rauhoittuvanikin. Uskon, että minulle on apua hengitystekniikasta rasitusastmani vuoksi. Ikävää, että enää ei ole joogatunteja. Täytyy varmaan etsiä joku paikka missä oppisi ainakin alkeita enemmän. Muutamia liikkeitä jäi nyt mieleen ja ainakin oman venyttelyharjoituksen lopuksi teen aina Puu -asanan.

Puu -asana

 
 

SEKOILUA...

...tapahtuu välillä viikonpäivien ja ajankulun kanssa. Kuten minulle kävi tällä viikolla. Ajattelin ettei kukaan jaksa joka päivä lukea tilityksiäni ja päätin vähän hillitä. Sitten elin koko torstaipäivän niin, että ajattelin olevan jo perjantai. Tulos oli se, että koska elin päivän "edellä" niin viikko tuntui pitkältä ja ajattelin saaneeni paljon aikaiseksi. Toisekseen äsken huomasin, että olinkin täällä viimeksi tiistaina. Jotenkin luulin kirjoittaneeni keskiviikkona, mutta, mutta...

Askartelu:

Lomalla on ollut ihanaa, kun on ehtinyt askarrella. Tosin osa ajasta on mennyt sekaista askartelutilaa siivotessa. Se inspiraatio kun iskee niin levittelen erilaisia versioita ympäri pöytää. Sitten huomaan, että tuohon korttiin sopisi sellainen lisuke, jota täytyy välillä valmistaa. No, niin se ei sitten sovikaan ja kohta kaikki paikat pursuaa. Kyllä niistä sitten jotain valmistuukin. Pari pääsiäiskorttia sain puserrettua valmiiksi asti. Ne on esillä www.jaavinkortit.fi sivuilla. Prototyyppejä lähtee ystäville siis pääsiäiseksi.
Sivuille lisäsin myös kahden säärystimen mallitkin. Toinen oli se täälläkin esiintynyt vaaleanpunainen pari. Toisista tuli taas pitkät ja raidalliset.

Pitkät raitasäärystimet

 
Sainpa taas harjoitella uuden kameran käyttöä ottaessani kuvia korteista ja säärystimistä. Sitä onnistumisen iloa, kun osasin ihan itse. Photoshop se taas hieman aiheutti päänvaivaa, mutta onneksi mieheni I ehti apuihin ja löysi neuvot ongelmiini.

Urheilu:

Tänään ns. helppo viikko ei oikein tunnu helpolta viikolta. Viikkoon mahtuu kaksi, siis kaksi, vapaapäivää ja silti on vähän vedoton olo nyt. Tiistain jälkeen laskin, että voin pitää vielä keskiviikkonakin vapaata, koska sunnuntaina pitää juosta vähintään 25km. Nopea päässälasku antoi siis yhden ylimääräisen vapaan. Torstaina nautin ulkona juostusta reilun 10km:n lenkistä. Pakkasta oli -7, mutta aurinko paistoi välillä. Piti juosta sellaista rauhallista vauhtia, mutta n. 3 km:n kohdilla huomasin hikoilevani ja kun katsoin juoksukelloani huomasin vauhdin olevan reilua. Kun juoksu maittoi päästelin menemään samalla vauhdilla. Muistin kunnon venyttelytkin, taas. Perjantaina venytin ja vanutin lenkille lähtöä niin, että tein sen vasta illalla ja juoksumatolla. Vähän oli jo sellaista juonimisen makua, kun selitin itselleni, että 9km riittää. Ei, kun 10km täyteen. Jos tässä vaiheessa alkaa vähentelemään siitä mitä on päättänyt, niin ojassa ollaan. Tänään taas perussetti juoksua, zumbaa ja muokkaus/venyttelyä. Mieheni I juoksi minua vastaan ja paluumatkan juoksimme siis yhdessä. Tänään oli viimeinen kerta joogaa. Siitä kerron teille huomenna. Kuten myös KRU:sta. 
Nyt siirryn harrastamaan penkkiurheilua. Alkamassa nimittäin QPR-ManU.

INSPIRAATIO...

... iskee usein yllättäin. Maanantaina, kun mieheni I oli lähtenyt iltavuoroon, leiriydyin askartelemaan. Aluksi tein sellaisia "hanttihommia" eli valmistelin materiaalia - ja sitten se iski. Inspiraatio. Kohta pöydällä oli erilaisia versioita, joista sitten valitsin kolme kukkakorttia valmistukseen. Siinä sitten valmistui samalla yksi uusi Aksu (lila), joka oli vain kokoamista varten ja pääsiäiskorttikin on kohta tuotantoa vailla.

                                                                         
Saadakseni nämä näytille niin tänne kuin myös nettisivuille pääsin opettelemaan uuden kameramme käyttöä. Sekin jonkin sortin askartelua ja kiinnostavaa.

 

 

Urheilu:  

Kuten sunnuntaina luitte olen ilmoittautunut Oxroadultra kisaan ja liikuntasetelit postitin eilen. Niin, tähän kisaan voi osallistumismaksun suorittaa liikuntaseteleillä. Hienoa. Osallistumismaksu on 100 euroa, jos maksaa ennen 28.2. Lisäksi juoksijakortilla (Juoksijalehden tilaaja) saa 5 euron alennuksen. Maksoin siis tulevasta riemusta 95 euroa. Tai oikeestaan työnantaja maksoi : ). Kiitos siitä. Eilen inspiraation iskettyä pidin askarteluillan enkä siis treenannut lainkaan. Tänään sitten juoksin 8km ja tein 45min kahvakuulaharjoittelun sekä kunnon venyttelyt. Sen päälle oli mukava lähteä hierojan käsittelyyn. Ai että teki taas mukavaa. Tällä hetkellä käyn kerran 2 viikossa hierojalla ja kevättä/kesää kohti täytyy tiivistää. Viime vuonna laistoin hierojasta talvella ja se oli osasyynä plantaari faskiittiin. Sen hoitoon annankin vinkkejä jonain päivänä. Itse joudun nyt kilometrimääriä lisätessä tarkkailemaan jalkojen kuntoa koko ajan.

ORU: 

Hieman vajaa 6 kuukautta on tulevaan koitokseen ja suunnitelmia tehdään koko ajan. Tällä hetkellä siis kerätään kilometrejä ja kohennetaan lihaskuntoa. Koska tammikuussa sain jo n. 230km juostua, uskaltuduin ajattelemaan tosissani osallistumista ORU:n.
Nyt sitten menen sellaisella perinteisellä jaksotuksella, että 2 kovaa viikkoa ja 1 helppo viikko. Kaksi edellistä viikkoani meni 70km ja 81km, joten tämä viikko menisi johonkin 60km. Sitten huomasin, että sunnuntaina on taas Kotirataultran aika. Se tietäisi 50km:n juoksua, mutta onneksi 25km:n suorituskin hyväksytään. Luulen jääväni tuohon 25km:n. Täytyy vielä odotella onko juoksuseurasta ketään lähdössä yhteiselle lenkille vai meneekö yksin lumessa rämpimiseksi. Se on sitten taas Autshh!                                                    

MYSTEERIO BUFFO...

... mysteerio = Raamatusta aiheensa ottava näytelmä 
buffo = koominen tai hauska
Mysteerio Buffo = Raamatusta aiheensa ottava ironinen komedia.

Eilen kirjoitin taidosta ja kävimmekin Mieheni I:n kanssa toteamassa, että ainakin kahdella ihmisellä sitä on. Dario Fo ja Erkki Saarela ovat todella taitavia. Fon kirjoittama monologi on niin tässä päivässä, vaikka mukaileekin keskiajan kiertävien näytelmien tyyliä ja on kirjoitettu jo v. 1969. Ja Erkki Saarela on loistava näyttelijä. Olihan hienoa katsella taitavan näyttelijän esitystä TTT-klubilla.

Urheilu:  

Pidetään vielä jännitystä yllä ja kerron ensin tämän päivän treenistä. Harjoitus liittyy tulevaan TAVOITTEESEEN. Sunnuntaiseen tapaan vuorossa pitkä lenkki. Päätin tehdä sen tänään juoksumatolla saadakseni optimin harjoittelutilanteen. Siis ilman lumessa rämpimistä. Harjoitus meni siis näin:
25 min. juoksua keskivauhti 6:31min/km 
   5min. reipasta kävelyä kv  8:00min/km
ja näin jatkoin kunnes 25km tuli täyteen. 

Tässä näkyy tilanne noin puolen välin kohdilla
nousukulma = 0,5 (vastaa ulko olosuhteita)
aika= 86:58 (1h 26min)
km= 12.99
nopeus=8:00min/km (kävelyosuus)  

Juoksumatolla on helppo säätää juuri oikeat vauhdit ja kävelyä on helpompi harjoitella, kuin ulkona lumessa. Lisäksi huoneessa on lattiatuuletin, koska sisätiloissa tulee tosi kuuma juostessa. Nousukulmaa säätämällä saadaan olosuhteet kuin ulkona.

Lopputilanne:

aika=2:47 (2tuntia 47min)
matka=25.00km
kalorit= 1602 

 

Keskivauhti siis 6:41min/km. Ei huonosti, jos ajattelee, että siinä kävellään 10min jokaista tuntia kohti. Tosin mielestäni 8min/km kävelyvauhti on aika kova. Siinä sai pistellä tosissaan menemään. Harjoituksen tarkoitus on kokeilla miten jalat palautuvat kävelyosuuksilla. Lisäksi voi harjoitella syömistä (huomaa yläkuvan rusinapaketti on kadonnut alakuvassa) ja juomista kävelyosuuksilla. Palataan tähän harjoitteluun vielä myöhemmin. Keväämmällä siirretään tämäkin ulos.

Treenin jälkeen 3dl proteiinijuomaa, aah! Suihkun jälkeen ei heti ruoka maistunutkaan, joten kävin selaamassa nettiä ja etsimässä tsemppiä suorittaakseni ilmoittautumisen tulevan TAVOITTEEN vuoksi. Vähän vielä vaati venyttämistä, joten ravitsevan kotitekoisen makaronilaatikon jälkeen oli tullut aika.

Seuraava tavoite on:
OXROADULTRA, eli ultrajuoksu Turusta Hämeenlinnaan, 100 mailia (160km). Lähtö 16.8.2013 klo 22.00 Turusta. Juoksua edeltää prologi, joka on 6,5km:n taival Turun linnalta lähtöpaikalle.
Prologi alkaa klo 21.00 ja varsinainen ultrajuoksu siis klo 22. Aikaa 100 mailin matkalle enintään 24 tuntia. Joka 20km:n välein on isompi huoltopaikka, jossa myös mitataan, että juoksija pysyy aikarajoissa. Yön ja osan seuraavaa päivää juostuaan juoksija saapuu Hämeenlinnaan, jossa järjestetään keskiaikaiset markinat. Nopeammat juoksijat saapuvat juuri sopivasti markkinahulinaan. Me keskinkertaiset juoksijat saavutamme Hämeenlinnan n. klo 20-22. Takaraja on se klo 22.
Lisää kisasta www.oxroadultra.com

Aloitan tavoitteestani oman osion, jonka otsikko tulee olemaan ORU. Siinä mietiskelen tarkemmin mitä olen mennyt tekemään ja mitä minun täytyy tulla tekemään. AUTSHH!

Nyt menen rentoutumaan eli askartelemaan ja suunnittelemaan askartelukutsuja. 

TAITOA...

...sitä joko on tai sitten ei. Eihän se niin mene. Yksi kaveri, joka kävi lukemassa blogiani, kysyi miksi laitoin profiiliini, että olen keskinkertainen. Hyvä kysymys! Ja huonoja kysymyksiä ei olekaan.
Keskinkertainen. En halunnut laittaa, että olen tavallinen, koska en ole ikinä halunnut olla tavallinen enkä mielestäni ihan tavallinen olekaan ; )
Mutta olen keskinkertainen, kuten suurin osa ihmiskunnasta on. Toiset vain ovat taitavia ja osaavat loistavasti juttuja. Sitten on ei niin taitavia eli keskinkertaisia.

Halusin kirjoittaa keskinkertaisen askartelijan ja urheilijan mietteitä. Vaikka olen paljon oppinut itseäni paremmilta käsintekijöiltä saati sitten urheilijoilta, halusin tuoda esille myös tällaisen keskinkertaisen yritelmiä. Luulen, että tämä saattaa kannustaa muitakin tavallisia tai keskinkertaisia yrittämään niin askartelun kuin liikunnan saralla. Keskinkertaisuudessa on se hyvä puoli, että kun välillä oikein onnistuu niin on hirmu tyytyväinen. Näinkin voi keskinkertaiselle käydä. Minä tiedän.  
Silloin kun joku tekele onnistuu tuntee tosiaan halua jakaa se onnistuminen. Saatika sitten, kun on ensin hiki hatussa treenannut ja onnistunut pääsemään maaliin ja/tai tavoitteeseen, niin voi sitä onnistumisen riemua. Vaikka olisitkin siinä keskinkertaisten sakissa.  
Toivon, että aivan tavalliset  tai keskinkertaiset ihmiset saisivat vinkkejä ja uskallusta yrittää mitä erilaisempia juttuja, kun kerta minäkin onnistun. Aina välillä.

Urheilu:

Eilen lupailin kertoa enemmän lauantaisesta treenistä. Sehän siis sisältää 4km:n juoksun Vehmaisten koululle, jossa tunti zumbaa ja toinen tunti vaihtelevasti muokkaus/venyttelyä. Paluu taas juosten 4km kotiin.

Minun piti kertoa toisen tunnin aikana tehdyistä joogaharjoituksista, mutta tänään osallistujat äänestivät enemmänkin Pilates-tyyppisen harjoittelun puolesta. Joudutte odottamaan tarinaa joogaan koukuttumisesta ensi lauantaihin. Silloin ohjaaja lupasi taas joogaa.

Zumba on varmaan suurimmalle osalle tuttua tai ainakin on kuullut siitä. Ennen vanhaan sitä kutsuttiin aerobiciksi (vuonna 85). Erona on oikeastaa musiikin laatu. Zumbassa käytetään paljon latinolaisvaikutteista musiikkia, mutta meidän vetäjä laittaa meidät zumbaamaan myös "Kaiken takana on nainen " -levyn tahtiin. On muuten hauska koreografia. Meillä tunneilla on sellainen kylä meininki, koska suurin osa tulee läheisistä kaupunginosista. Tunnit järjestää Vehmaisten Urheilijat eli VehU. Paikalla on vaihtelevasti n. parikymmentä eri-ikäistä naista. Ohjaaja aina korostaa, että jokainen tanssii omalla tyylillä, "oma tyyli, paras tyyli". Askeleet perustuvat ihan perinteisiin askeliin eli mambon, salsan, rumban, rockin yms. Kun vähitellen askeleet oppii, voi ruveta miettimään käsien liikuttamista. Ja sitten askeleet ovatkin jo sekaisin... Se siitä taidosta. No, meilläkin osa on hyviä ja osa keskinkertaisia. Ja kaikilla tasaisen hauskaa.

Rokkia zumbatunnilla

 
Huomenna tässä osiossa tuleva TAVOITE!

Askartelu:

Tämä alue on jäänyt taas vähän paitsioon. Lauantaipäivä menee aika pitkälti tuon aamutreenin ja kotitöiden puitteissa. Eilen sain kyllä taas inspiraation illalla (= ii), mutta se jäi vaiheeseen enkä ehdi tänään toteuttaa, kun menemme mieheni I:n kanssa teatteriin. Mutta huomenna on koko ilta aikaa. Siis työn alla A6 kokoiset kukkakortit ja pääsiäisaiheiset kortit.

Prototyypit ja sekainen työpöytä

 
 

HYVÄÄ...

...aikaisin heräämisessä on, että päivä tuntuu paljon pidemmältä ja ainakin luulee saanensa paljon aikaan. Tänään - lomalla- herätys klo 5.15! Saadakseni auton käyttöön toimin mieheni I:n autokuskina. No, tästä päästäänkin heti urheiluosioon.

Urheilu:

Tällä viikolla ohjelmassani on ns. "kova viikko" eli yritän kerätä kilometrejä. Viime viikon 70km:n  pitäisi saada vielä parannusta ja näyttää onnistuvan. Eilen suunnitelmani menivät vähän sekaisin, kun innostuin istumaan netin ääressä. Tämä blogi yksi syy. Juoksin päivällä vain 6km, joten iltaharjoittelu koostui 5km:n juoksusta ja 45min. kahvakuulaharjoittelusta. Vaikka lopetin eilisen treenin vasta n. klo 20.30, jaksoin hyvin lähteä aamulenkille tänään ennen klo 6.00. Juoksu maistui hiljaisena aamuna ja jalat tosiaan toimivat. Tosin minusta tuntui, että töihin menijät hieman ihmettelivät minua. Toisaalta olihan siellä pari vanhempaa sauvakävelijääkin jo vauhdissa. Kyllä mannapuuro ja mansikat maistuivat lenkin jälkeen. Ja tietysti kahvi.

Tässä nämä kotikuntoilijan lempi vehkeet.
Juoksumatto á la Tunturi ja hyvin perinteisen mallinen kahvakuula.

Ensi viikolla, kun taas on kahvakuulaharjoittelun aika, kerron enemmän kuulasta ja harjoittelusta.

Askartelu:

Tuossa päivänä muutamana näytin teille vanhat säärystimeni. Olin silloin lähdössä "pitkälle lenkille" ja siinä pukiessani minulle kävikin niin, että unohdin laittaa toisen säärystimen jalkaani ennen juoksutossua. Siinä sitten purkasin kaksoissolmut nauhoista, riisuin kengän (siis toisen vain) ja pujotin toiseenkin jalkaan säärystimen. Tätä pientä dem.oiretta siinä juoksiessani (2,5 tuntia aikaa) mietin ja keksin säärystinidean. Napeilla reunasta kiinnitettävä säärystin. Kutoessa toiseen reunaan napinlävet ja valmiina toiseen reunaan napit. Nyt, jos säärystimet unohtaa, voi ne laittaa helposti, vaikka kengät onkin jo jaloissa.

Säärystimet alkutekijöissään

 

Napit ompelin toiseen reunaan

Valmiit nappisäärystimet

Näitä tulee myyntiin erilaisina versioina.

Itse tykästyin näihin iiihanan vaaleanpunaisiin säärystimiin. Kuvitelkaa nämä jonkun jääprinsessan jalkoihin harjoituksissa.

Jääprinsessalle

 Lisäksi tekeillä on aika kiva unisex säärystin, joka sopii sekä miehille että naisille. Värinä ruskearaita. Toinen vaaleanpunainen pari tehdään kokonaan pieniä palmikoita täyteen. Niistä sitten myöhemmin. 

Huomenna ajattelin kertoa teille enemmän zumba ym lauantain treeneistä ja sunnuntaina sitten se tämän vuoden TAVOITE.
Autshh jo valmiiksi! 

YSTÄVÄNPÄIVÄ...

 ...on mielestäni alkuperäisenä amerikkalaisena versiona viehättävä. Ajatteleppa, jos olisit teini-ikäinen ja saisit lähettää jollekin ihastuksellesi salaisen ihailijakortin. Siihen voisi laittaa ihan pienen vinkin keneltä kortti on, jota tuo hölmö ihastuksen kohde ei kuitenkaan hokaisi ; ) Asian toinen epämieluisa puoli olisi sitten tuo omien saatujen korttien määrä. Tenavat -sarjakuvassa Jaska Jokunen ei koskaan saanut Valentinuksenpäivä kortteja ja se masensi häntä. Suomessa Ystävänpäivää pidetään kovin kaupallisena. Itse olen miettinyt kyseistä päivää siten, että ajattelen silloin aina rakkaitani ja ystäviäni. Toinen hyvä puoli on se, että tunnen aina pienen pistoksen omassatunnossani ja lähellä Ystävänpäivää tai sen jälkeen yritän järjestää tapaamisia ystävieni kanssa. Joten treffikutsuja odotettavissa!

Tänään haluan siis muistaa kaikkia rakkaitani ja ystäviäni.

Mieheni I on ystäväni, tukijani, ymmärtäjäni, hillitsijäni ja rakas.

Perhe on minulle hyvin tärkeä. Perheeseeni kuuluu mieheni I:n lisäksi äitini A ja siskoni M perheineen (H&P). Appivanhempani T&T ja mieheni I:n sisko A perheineen. Siinä ydinporukka, jolta saan voimaa ja tukea. Jos on murheita, niin aina voi jakaa ne perheen kesken. Ja he tukevat. Jos ei välttämättä halua jakaa, niin pidetään kokoontuminen hyvän ruuan ja juoman kera, niin ikävät asiat unohtuvat. Aina kannustava ja huoltakantava tukiverkkoni,  ajattelen teitä Ystävänpäivänä.

Ystäväni E, ikiaikainen lapsuusystäväni. Meille koko elämämme on yhteistä matkaa. Nykyään tapaamme harvemmin, mutta aina on kuin olisimme juuri eilen jutelleet. Sinulle tulossa kutsu askartelemaan ja jäätelölle : )

Ystäväni T, luotettava tuki, turva ja apu. Sinulle voi kertoa, vaikka mitä ja mitään et ihmettele ja asiat pysyvät takanasi. Sinä autat aina tarvittaessa. Ymmärrät myös omituisuuksiani. Treffikutsua tulossa : )

Ystäväni H, viimeisenä vaan ei vähäisimpänä uusin ystäväni ja sinäkin jo vuosien takaa. Sinulta olen saanut monet hyvät neuvot ja vinkit. Kohta ollaan taas työkavereitakin. Mehän tehtiinkin jo treffit : )

Mielessäni ovat myös kaikki muut ystäväni. Opiskelukaverit, työkaverit, harrastuskaverit, bloginlukijat yms. kaikille teille:

Hyvää Ystävänpäivää!

     

                                                 

HIMOA

Eilen iski oikein järjestelyhimo  ja se jatkui vielä tänäänkin - ihme kyllä. Innoituksena CD-telineet, jotka tulivat postissa vihdoin eilen. Olin ne jo tammikuun lopussa "huutanut" Huuto.netistä, mutta toimitus hieman kesti. Koska taloudestamme puuttui sopivat ruuvit, jouduin tyytymään kaapin ja lipaston siivoukseen eilen.

Tämä toimii

Mieheni I hommasi tänään ruuvit ja hoiti ruuvaushomman. Minä sitten siirtelin  valmiiksi
täytetyt CD-kotelot paikoilleen. 

 

 

 

Askartelu: 

Tämän päivän askartelut jäivät eilen tulleiden uusien leimasimien valmisteluun. 
Kiinnitin ne pehmusteeseen ja
varastoin CD-koteloihin, jotka sain nyt siististi telineisiin.
Vielä pitää tehdä koteloihin nimitarrat, jotka kertovat mitä koteloissa on, niin oikeat leimasimet löytyvät sitten helpommin.  Ehdin vielä valmistaa yhden ruusukortin.

 

Urheilu:

Tänään kävi hauskasti, kun suoritin päivän urheiluannosta. Olin eilen pitänyt vapaapäivän ja suunnittelin tälle päivälle joko yhtä pidempää tai kahta lyhyempää settiä. Kun mieheni I lähti kohti kuntosalia ja kauppaa, eikä minua kutsunut hangessa kahlaaminen yhtään, päätin hypätä juoksumatolle. Iiiihana keksintö tuo juoksumatto ja taulu-tv ja sisätilat ja tuuletin ja..ja..ja.. Ei muuta kuin "Lääkärit" kertomaan kuinka pysyt nuorena ja hyväkuntoisena ja jalkaa jalan eteen. Sitten vaihtelin kanavia ja osuin amerikanversioon "Suurin Pudottaja". Koska oli pakko katsoa ohjelma loppuun, kipaisin 12 km. No hyvä, siinähän se päivän annos tulikin kerrasta.
En tiedä mikä nykyään on, mutta kaikki dieetti-, kuntoilu-, intoilu- yms. ohjelmat uppoo. Jotenkin toisten itsensä ylittäminen kannustaa minuakin yrittämään. 

 

Yleistä:  

Vähän tuntui hukkaan heitetyltä tuo 12 km juoksu, kun iltapäivällä vetelin kaksi lautasellista hernekeittoa laskiaistiistain kunniaksi. Ja mieheni I odottelee parhaillaan saunakahvia ja laskiaispullia. Joten huomenna taas hikoillaan ja sekoillaan...autssh!